Auto on Villellä lainassa, joten pidän tänään kotipäivän. Ja minulla on ihan oikeaa tekemistäkin, sillä ajattelin väkertää sen valituksen siitä kuntoutustuesta. Olen yrittänyt olla ajattelematta koko asiaa ettei alkaisi masentaa, ja olen onnistunutkin siinä aika hyvin. Mutta nyt kaivoin ne paperit esiin... Tuossa ne makaavat pöydänkulmalla ja mulkoilevat minua pahansuovasti. On kauhean suuri kynnys napata ne siitä kouraansa ja alkaa miettiä mitä valitukseen kirjoittaisi, vaikka tiedostan oikein mainiosti että se on tehtävä. Ihan siitä syystä, että tiedän olevani oikealla asialla. Eikä tässä ole hirveästi aikaakaan, kun työnhaku (työnhaku, hah hah haa) on voimassa 1.2. saakka ja sitä ennen on oltava yhteydessä työkkäriin.
No niin, katsotaanpas nyt sitten vaikka sydän hakkaa ja kämmenet hikoavat. Tässä on Kelan hylkypäätös: "Saatujen selvitysten perusteella arvioimme, että työkykyynne vaikuttavat ahdistuneisuus, masentuneisuus, persoonallisuuden hauraus ja piirteet Asbergerin (sic) oireyhtymästä. Ahdistuneisuus ja masentuneisuus eivät kuvaudu vaikea-asteisina. - - Oireet heikentävät toimintakykyänne, mutta eivät kuitenkaan täyttä työkyvyttömyyttä aiheuttavassa määrin. Kokonaisarviossamme olemme päätyneet siihen, että työkykynne ei ole alentunut kansaneläkelain tarkoittamalla tavalla. Katsomme, että kykenette Teille sopivaan työhön josta voitte saada kohtuullisen toimeentulon. Tämän vuoksi Kela on hylännyt kuntoutustuki / työkyvyttömyyseläkehakemuksenne".
Eli aika pitkälti samat stoorit kuin ennenkin. Mitä tuohon nyt voi sanoa? No, ainakin sen että ahdistuneisuus ja masentuneisuus eivät tietenkään "kuvaudu vaikea-asteisina" nyt, kun olen saanut olla yhtäjaksoisesti aika pitkän pätkän suht rauhassa täällä kotona ja elää omaan tahtiini. Mutta masennus on TOISTUVAA ja ahdistuneisuuskin tulee ja menee, välillä se on paremmin hallinnassa ja välillä huonommin.
Minua tuppaa aina huvittamaan tuo ilmaus "Teille sopivaan työhön" kykenemisestä. Kai nyt kaikki kykenevät "heille sopivaan" työhön! Eri asia on sitten se, onko sellaista työtä olemassakaan. Minä kykenisin sellaiseen työhön jossa ei tarvitsisi tehdä mitään eikä mennä mihinkään, eikä olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Mutta ainakin toistaiseksi semmoisia duuneja on ollut tarjolla yllättävän niukasti.
Jooh. Katsotaanpa seuraavaksi lääkärinlausuntoa. Siinä lukee mm. näin: "Potilas on tällä hetkellä erittäin heikon stressinsietokyvyn, heikon impulssikontrollin, sosiaalisten tilanteiden hahmottamisen vaikeuksien vuoksi täysin työkyvytön. Koska potilaan työkyvyttömyyttä on ylläpitämässä autistinen komponentti sekä persoonallisuuden puolen problematiikkaa, tulee kuntoutuminen olemaan erittäin pitkäkestoinen ja hidas prosessi. Suositellaan potilaalle nyt tiivistä yksilöpsykoterapiaa, missä käyntitiheys olisi ainakin 1 x /vk. Terapian tavoitteena olisi stabiilimman, terveellisemmän minäkuvan kehittymisen tukeminen. Lisäksi suositellaan potilaalle ryhmämuotoista terapiaa sosiaalisten taitojen kehittämisen osana. Ammatilliseen kuntoutukseen potilas tällä hetkellä ei edellä mainittujen psyykkisten rajoitusten vuoksi kykene".
Että silleen, siinähän se kaikki olennainen kai onkin. Olen siis stressinsietokyvytön ja arvaamattomasti käyttäytyvä epäsosiaalinen olmi, jonka minäkuva on epäterve. Näin äkkiseltään voisi luulla että tuollainen otus olisi aikamoisen epäkelpo toimimaan yhtään missään ammatissa, mutta viskaalien mielestä olisin nähtävästi täysin sovelias palaamaan päiväkotityöhön tai sosiaalialalle. Onneksi en kuitenkaan ole NIIN hullu, että olisin niiden kanssa samaa mieltä!
Tästä päiväkirjanpidosta tuntuu taas olevan suuri hyöty, olipa hyvä että aloin kirjoittaa tänne ennen kuin aloin laatia sitä valitusta. Pääni on nyt huomattavasti selvempi eikä minua enää ahdista vaan hiukan suututtaa, mikä on huomattavasti parempi juttu. Lisäksi tiedän jo aika pitkälti mitä siihen valitukseen kirjoitan.
Minusta tuossa lääkärinlausunnossa erityisen huomionarvoinen toteamus on se, ettei potilas kykene ammatilliseen kuntoutukseen. Millä hemmetin ilveellä potilas voisi siis kyetä töihin, kun se ei kykene edes ammatilliseen kuntoutukseen? Siinäpä onkin varsinainen arvoitus. Takaan ettei Albert Einsteinkään osaisi tuohon vastata, jos sattuisi vielä olemaan elossa.
(myöhemmin)
Noin, valitus on tehty. Että sillä lailla, olipas siinä aika talkoot kun tuon synnytti. Nyt kyllä lähdetään Pitkon kanssa ulos polttamaan sikaria, kuseskelemaan nurkkiin ja viettämään kauheaa turmioelämää.
No comments:
Post a Comment