Ostin
päivänä muutamana Kirjapörssistä Tommi Uschanovin teoksen "Suuri
kaalihuijaus - kirjoituksia yhteiskunnallisesta tietämättömyydestä".
Siinä meni 4 euroa 90 senttiä hyvään tarkoitukseen, ja
mainittakoon myös ettei ko. liiketilassa tällä kertaa ollut
aivastustautista myyjätärtä, vaan päinvastoin oikeinkin viehko
neiti joka jopa tervehti minua! Sitten se alkoi kierrellä hyllyjen
välissä tehden merkintöjä suureen vihkoon. Ilmeisesti kyseessä
oli jonkun sortin inventaari... Minä yritin parhaani mukaan olla
tiellä mutten oikein onnistunut.
Oli
hyvä kirja tuo, perin osuva ja paikoitellen myös hauska. Tai
ainakin minun mielestäni hauska. Erityisesti huomioni kiinnitti
Uschanovin luettelemat kolme tekijää, joiden vuoksi nuorisoa ei
saada houkuteltua äänestämään. Minun mielestäni nuo kolme
tekijää voisi ihan hyvin yleistää koskemaan myös aikuisia ja
sitä, mikseivät ne äänestä ja mikseivät ne luota
poliitikkoihin.
Ensimmäinen
kohta
on tämä: "Nuoria
vieraannuttaa politiikasta se, että poliitikot puhuvat toistuvasti
läpiä päähänsä asioista, joista nuoret itse tietävät heitä
enemmän - ja usein jopa asioista, joista kenen tahansa normaalin
ihmisen, ei vain nuorten, voisi olettaa tietävän poliitikkoja
enemmän". Justiinsa
näin! Enpä voisi olla enempää samaa mieltä. Tämä on juuri se
asia mikä politiikassa eniten mättää. Ammattipoliitikot ovat
aivan kuutamolla ja samoin politiikkaan änkeävät juontajat ja
missit ja urheilijat ja bisnesmiehet ja mitä hittoja näitä nyt on.
Ns. normaali-ihmistenkin tietämättömyys raivostuttaa usein, mutta
se sentään myös huvittaa ja sen on valmis antamaan anteeksi, mutta
poliitikkojen tietämättömyys raivostuttaa AINA eikä sitä ole
yhtään valmis antamaan anteeksi. Se, ettei tiedä olevansa
tietämätön, ei ole mikään lieventävä asianhaara vaan kertoo
pikemminkin typeryydestä joka on vielä sietämättömämpää kuin
tietämättömyys.
Toisessa
kohdassa
Uschanov mainitsee, että politiikasta annetaan esimerkiksi
yhteiskuntaopin opetuksessa liian sievistelevä kuva. Ja kun nuoret
sitten näkevät netistä ja telkkarista millaista politiikka
todellisuudessa on, tuo epäsuhta saa koko touhun näyttämään
entistäkin raadollisemmalta ja vastenmielisemmältä. Onhan se nyt
selvä, että kivan ja sisäsiistin ja fiksun "yhteisten
asioiden hoidon" sijaan politiikka näyttää useimmiten joltain
ihan muulta! Uschanovin mielestä politiikasta pitäisi puhua "eräänä
elämän epämiellyttävistä totuuksista"
eikä höpöttää yhteisten asioiden hoitamisesta. Tyyliin "tätä
tämä on, tykkäsittepä tai ette"! Olen Uschanovin kanssa
samaa mieltä siitä että sillä konstilla kiinnostus politiikkaan
saattaisi lisääntyä, kun asiat sanottaisiin niin kuin ne ovat
hymistelyn ja suoranaisen kusettamisen sijaan. Yleensähän ihmiset
arvostavat suoraa puhetta, silloin harvoin kuin saavat sitä
kuultavakseen.
Henkilökohtaisesti
haluaisin tässä kierittää vastuuta myös itselleen poliitikoille
sekä etenkin medialle. Mediassa tuntuu myös olevan tätä Petoksen
Kulttuuria (keksin tuon termin ihan itse juuri äsken), jossa
politiikan pitäisi muka olla jotenkin hienostunutta ja sivistynyttä
ja sitten ollaan olevinaan kovin närkästyneitä kun se ei
todellisuudessa olekaan. Minun mielestäni pitäisi sanoa ihan
reilusti että tällaista paskan lapiointia ja äheltämistä tämä
nyt on, perkele, ja välillä kaikki menee ihan päin helvettiä ja
välillä tapellaan mutta minkäs teet kun parempaakaan ei ole
keksitty.
(Tähän
väliin muuten hlökohtainen disclaimer: Minä en ikinä oppinut
yhteiskuntaopin tunneilla politiikasta tai Suomen poliittisesta
järjestelmästä mitään. En siis yhtään mitään. Se vähä mitä
minä niistä tunneista muistan, tuo mieleen jonkun tyystin
abstraktilta tuntuvan hölötyksen josta jäi sellainen mielikuva,
että eduskunta on olemassa ainoastaan lakien säätämistä varten
ja kansanedustajat istuvat siellä kaiken päivää yksinomaan
säätämässä lakeja eivätkä tee mitään muuta. Minun politiikan
opiskeluni alkoi Frank Pappa Show:ta seuraamalla, ja opin varmaan
yhdestä jaksosta enemmän kuin kaikilla koulutunneilla yhteensä).
Kohta
kolme:
"Politiikasta
puuttuvat utopiat; se ei lupaa maailmaa, joka olennaisesti missään
suhteessa eroaisi nykymaailmasta".
Tämä on minun mielestäni niin tärkeä ajatus että paitsi
kursivoin, myös lihavoin sen. Tähän kohtaan pitää tietenkin
huomauttaa että Uschanov kirjoitti teoksensa ennen persujen Jytkyä
ja minun mielestäni ko. Jytkänderi vain korostaa tämän ajatuksen
paikkansapitävyyttä. Perussuomalainen maailma ei varmasti olisi
likimainkaan kaikkien mieleen, mutta olisi se ainakin erilainen kuin
tämä nykyinen! Minusta tuo utopioiden puute on masentavaa ja
vaarallista. Ja mikä pahinta, sen sijaan että maailma tästä
paranisi luodaan vain sellaista kuvaa että se menee vielä
huonommaksi. Kun on se huoltosuhde ja kestävyysvaje ja eläkeikä
nousee ja tulee lama. Kokoomus mainosti itseään Suomen Toivona,
mutta toivon sijaan luvassa onkin pelkkää toivottomuutta ja
epätoivoa. Jos taivas ei varsinaisesti romahda niskaan, niin ainakin
elämä tulee olemaan samaa ankeaa puurtamista ja laahustamista kuin
nyt. Miksi kukaan ns. tavis kiinnostuisi politiikasta, jos sillä ei
ole mitään muuta tarjottavaa kuin status quo?
Uschanov
sanoo tuossa kolmoskohdan yhteydessä myös sen, kuinka nuoria on
parin viime vuosikymmenen aikana alettu syyllistää heidän
itsenäisyydestään, kapinoinnistaan ja siitä että niillä on halu
nauttia elämästään. Minä olen tuosta(kin) asiasta aivan samaa
mieltä. Eli ensin syyllistetään ja morkataan ja vaaditaan että
kyllä teidän nyt pitää lopettaa tuo itsekäs haihattelu ja
opiskella ja mennä töihin ja olla siellä kunnes kuukahdatte ja
palkankorotuksia ei ainakaan tipu, välilliset verot kyllä nousevat.
Ja sitten ihmetellään, kun nuoria ei kiinnosta. Oh hoh, kumma
juttu! Minusta tämänkin voi aivan hyvin ulottaa koskemaan myös
aikuisia ja iäkkäämpiäkin. Jos jatkuvasti vaaditaan pelkkiä
uhrauksia eikä vastineeksi anneta mitään, niin siinä kohtaa on
turha ihmetellä jos populismi ja ääriliikkeet alkavat nostella
päätään.
Monet
ovat huolissaan siitä, että nuoret eivät ala äänestää. Minä
en ole siitä kovin huolissani siksi että minusta kokoomus ja
vihreät eivät tarvitse yhtään enempää ääniä ja ne
edellisetkin sietäisi ottaa pois, mutta minua mietityttää se että
aikuiset lakkaavat äänestämästä. Onkohan siitä tehty mitään
tutkimusta ja onko saatavilla tilastotietoa? Moniko vaikka kolmissa
tai kaksissa edellisissä vaaleissa äänestänyt jätti äänestämättä
viime eduskuntavaaleissa? Onko pahempi pettyä politiikkaan etukäteen
vai vasta jälkikäteen?
No
joo, kyllä nyt on puhuttu politiikkaa vaikka kello on vasta 12.15.
Heräsin aikaisin ja kello 14 reikäreikä pitäisi olla terapiassa.
Mutta nyt menen kylläkin paskalle, se on tuo politiikka semmoista
että sillä on laksatiivinen vaikutus. Voin oikein lämpimästi
suositella sitä ummetukseen.
(myöhemmin)
Nyt
kello on 16.10 ja on käyty sekä ulostuksella että terapiassa.
Etenkin jälkimmäinen sessio oli oikein mielenkiintoinen ja
ajatuksia herättävä. Ja kevensihän se ensin mainittu myöskin
oloa, että eipä siinä mitään.
Taas
on ollut kovasti puhetta puheesta, eli semmoisesta puheesta jota
nimitetään "vihapuheeksi". Ko. ongelma on nähtävästi
nostettu oikein agendalle, sillä sitä käsitteleviä ohjelmia tulee
tällä viikolla YLE:n kanavilta ties kuinka paljon. Minä en välitä
niitä nähdä, sillä olen kuullut Dan Koivulaakson ja Li
Anderssonin horinat jo moneen kertaan eikä niiden katselukaan
varsinaisesti viehätä.
Kun
ihan sanotaan, että me kuule tiedetään missä sinä asut! Ja me
hakataan sinut! Ja tapetaan! Ensin tapetaan ja sitten hakataan tai
toisinpäin! Ja olet tappolistan kärjessä! Ihan top kolmosessa
olet! So what, kyllä minäkin tiedän missä minä asun. Ja
ehdottomasti haluaisin päästä vihapuheen kohteeksi ja
tappolistalle, mieluiten aivan kärkisijoille. Siitä tietäisi
tehneensä jotakin oikein!
Se
on sitä netin varjopuolta tämä. Siellä kaikki saavat kirjoittaa
ja sieltä löytää minkä tahansa tiedon. Ja jos ei itse osaa
hakea, niin joku siinä suhteessa osaavampi osaa ainakin laittaa
linkin jota voi klikata. Löytyy nimet ja osoitteet ja puhelinnumerot
ja kaikki.
Mutta
sitä minä en käsitä, miten tämä nyt tulee mukamas jonkinlaisena
yllätyksenä. Ehkä vähän julmasti sanottu, mutta jos joku
poliitikko tai toimittaja on niin saatanan vieraantunut
todellisuudesta ettei tajua ihmisten joukossa olevan täysiä
kaheleita ja kusipäitä jotka ovat kykeneviä sanomaan ihan mitä
tahansa ja jotkut jopa TEKEMÄÄN ihan mitä vaan, niin joutaa vähän
ravistellakin. Yhtä ilkeästi sanottu on se että se on
nykymaailmassa se hinta minkä näkyvällä paikalla olemisesta
joutuu maksamaan. Kun on joku joka tykkää ja kannustaa, niin yhtä
varmasti on myös joku joka vihaa ja näyttää sen että vihaa.
Se
hinta on tietysti korkea ja usein aivan liian kova. Erityisesti
sillon kun sen maksajiksi joutuvat tyypit joilla ei ole mitään
todellista valtaa.
Netistä
on tullut terapeutti niille joilla on henkisiä ongelmia. Nettiin voi
aina mennä jos koneet toimivat ja sinne voi aina kirjottaa ja siellä
on aina joku joka kuuntelee ja lukee ne sinun juttusi, vaikka sitten
olisi vain samanlainen hörhö. Ainakin tuntuu siltä että joku
kuuntelee. Ja kun ollaan pettyneitä ja vihaisia ja toivottomia, niin
tuollaista siitä sitten tulee. Voisin olla jopa sitä mieltä että
aika usein nuo vihanpurkaukset voisi lukea eräänlaisiksi
hätähuudoiksi. Mutta se ei tietenkään paljoa lämmitä sitä joka
saa sen paskasangon niskaansa, oli kyse sitten abstraktista tai
konkreettisesta sangosta.
Aika
monet näistä ns. vihapuheen kohteiksi joutuneista sanovat että
heidät halutaan vaientaa. Minusta tuo on kieroutuneen omahyväinen
ajatus. Siinä lähdetään ikään kuin siitä, että minä tässä
nyt olen NIIN tärkeä ja minun ajatukseni ovat NIIN merkittäviä,
että juuri MINUT halutaan vaientaa kun minä olen niin VAARALLINEN.
Enpä jaksa uskoa, luulisin että lähinnä kyse on siitä että
kenenkään vaientamisen sijaan se vihaaja haluaa tulla KUULLUKSI. Ja
otetuksi huomioon. Kun uhkaa tappavansa jonkun niin saa varmasti
huomiota ja samoin silloin jos sotkee jonkun auton paskalla tai millä
hyvänsä. Ja kas, niin näkymättömästä on tullut näkyvä!
Jostain luin sellaisen lauseen että "ihminen jolla on ase, on
pakko ottaa huomioon" ja se on ihan tosi. On vain surullista
että mitä syvemmälle marginaaliin ihmiset joutuvat niin sitä
enemmän tulee myös näitä äärireaktioita, kun tulee sellainen
fiilis että tässä nyt kohdellaan epäreilusti ja sorsitaan.
Vaikkei se loppupelissä edes pitäisikään paikkaansa.
Mistä
päästäänkin taas takaisin tuohon yhteiskunnalliseen
tietämättömyyteen. Kun ihmiset eivät tiedä olevansa
tietämättömiä, niin luulosta tulee helposti tosi. Etenkin siksi
kun nykyaikana harhakuvitelmat leviävät netissä sekunnin
murto-osissa. Jos joku luulee Helsingissä jotakin aamulla kello
yhdeksän, niin jo viiden minuutin päästä sitä kerrotaan
Rovaniemellä faktana. Eikä sitä tilannetta auta se etteivät
ihmiset luota poliitikkoihin ja mediaan.
Jos
joku todella luulee tietävänsä, että sossu on ostanut
maahanmuuttajille kännykät ja maastopyörät ja Pleikkarit sillä
välin kun hänellä itsellään ei ole latiakaan rahaa, niin
varmasti sitä ottaa päähän. Ja jos poliitikot tai muut
viranomaiset kiistävät sen, niin eihän niitä voi uskoa kun ne
kerran ovat poliitikkoja ja viranomaisia joiden tehtävä on salata
kaikki tuollainen ja jotka huijaavat muutenkin minkä ehtivät. Ja
sitten kun vielä näkee telkkarissa jonkun joka puhuu
maahanmuuttajien puolesta, niin siinähän se sotku onkin valmis.
Varmasti tulee mieleen, että nytpä kirjoitan nettiin mitä tuolle
suvakkihyysärille saisi minun puolestani tehdä kun mamuilla on sitä
ja tätä eikä minulla ole mitään eikä kukaan välitä siitä
eikä mene telkkariin minua puolustamaan. Päinvastoin haukkuvat vain
rasistiksi.
No
juu. Jos tässä taas vertaa keskenään aikuisten ja lasten/nuorten
maailmaa, niin kaikki kersathan joutuvat olemaan paikassa jossa
tuollainen vihapuhe on ihan jokapäiväistä settiä ja niitä
paikkoja kutsutaan nimellä "koulu". Siellä uhataan tappaa
ja hakata ja usein hakataan ihan oikeastikin, ja joskus tulee joku
kohjo pyssyn kanssa ja ampuu nyt ekana kymmenen oppilasta ja pari
opettajaa. Sanoisinpa että joutaisi tuotakin miettiä. Mutta
ilmeisesti sillä ei ole väliä, kun pääasia on se että kukaan ei
sano pahasti meille suvaitsevaisille aikuisille jotka olemme paljon
tärkeämpiä ja meillä on sananvapaus ja ollaan vainon kohteena.
En
minä silti varsinaisesti vähättele kenenkään kokemuksia. Juuri
peruskouluaikojeni vuoksi ja vähän muidenkin asioiden vuoksi minä
poika tiedän mitä on pelko ja mitä se ihmiselle tekee. Kunpa en
tietäisi! Mutta siitä huolimatta minulla on erittäin vahva käsitys
että se sävy jolla tätä vihapuhekeskustelua käydään tulee
johtamaan siihen että se viha vain lisääntyy.
Tällainen
tämä Suomi on, nääs! Vihaa ja uhkailua ja muuta mukavaa. Koulussa
istuessasi voit tulla ammutuksi ja kadulla kävellessäsi samoin.
Kauppakeskuksessakin voi räjähtää pommi. Vähintään joku
känniääliö tulee ja vetää kuonoon tai ajaa autolla yli. Ei
tässä mitään turvaa ole kenelläkään. Ei fyysistä eikä
henkistä... Joillakin sentään on taloudellinen turva, mutta meillä
persaukisilla kurjimuksilla ei ole sitäkään.