Monday, January 26, 2015

26.8. 2013

Että mitähän sitä jatkossa elämällään tekisi, niin! Eihän minusta oikein ole esim. ammattirikolliseksi tai gigoloksikaan, kun on tuota paniikkioireilua ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Se olisi vähän noloa jos menisi pankkiin putkisukka päässä ja viulukotelo kourassa, ja sitten siinä ovella pitäisikin pysähtyä ajattelemaan rauhallista merimaisemaa tai Saturnusta jotta saisi itsensä rauhoittumaan ennen ryöstötapahtumaa, ja mummot töykkisivät rollaattoreilla persuksiin ja huimisivat käsilaukuillaan että väistä nyt jolppi siitä ja ota se pipo pois silmiltäsi.

Sitten tuo gigolohomma, ei sekään oikein natsaisi. Minullahan on noiden sosiaalisten pulmien lisäksi myös aika snadi... ohoh, nyt ennen kuin tulee väärä käsitys niin se on siis MUKAVUUSALUE joka on aika snadi! Se ulottuu ehkä parinkymmenen kilsan säteelle tästä himasta enkä mä tiedä kuinka paljon tästä lähistöltä löytyisi maksukykyisiä leskirouvia. Ja sitten kun olen vielä niin laiskakin, tuommoinen fyysinen aktiviteetti voisi käydä pitkässä juoksussa aika rasittavaksi.

Minähän osaan oikeastaan vain kolme asiaa: Osaan jotenkuten piirtää, sitten osaan kertoa huonoja vitsejä (kts. yllä) ja osaan kirjoittaa. Mutta piirtäminen on vähän sellaista ja tällaista, se on mielialahommaa, ei se voi koskaan olla muuta kuin harrastus. Huonoille vitseille on tietysti aina kysyntää mutta en minä miksikään stand up -koomikoksi voisi ikinä ruveta, siinä on justiinsa jo mainitut pulmat ja en minä jaksa missään lavalla seistä, korkeintaan voisin olla sit down -koomikko. Ja sitten on vielä se yleisö, minun jututhan olisivat ihan helmiä sioille. Että pitäisi muka ruveta naurattamaan jotain jakkupukuämmiä ja pikkutakkiääliöitä, ei ikinä. Mieluummin istuisin siihen lavan reunalle ja huutaisin että nyt te kerrotte minulle vitsejä ja viihdytätte minua tai minä tulen täältä ja roimin ympäri korvia ja nakkelen ne teidän drinksut pitkin seiniä.

Jäljelle jää siis kirjoittaminen. Sen minä osaan ja sitä voipi tehdä kotona yksinänsä toisin kuin noita gigolohommia ja siitä ei ehkä joudu linnaankaan. Kirjoittaminen on siitäkin hyvä juttu että se ei ole mitenkään sidoksissa mielialaan tai fiilikseen tai kuun vaiheisiin tai Euriboriin, vaan tekstiä tulee AINA. Niinkuin nytkin. Tätähän piisaisi vaikka kuinka pitkälle. Ja sitten vielä se kun se teksti on niin loistavaa! Oivaltavaa, hauskaa ja eläväistä! Ai jai sentään! Ainoa mikä voittaa mahtavuuteni kirjoittajana on myötäsyntyinen ja nöyrä vaatimattomuuteni.

Yksi probleemi siinä on. Olen tosi kammottavan huono markkinoimaan itseäni. Ja sitten on myös se että minä en sallisi ihan kenen tahansa vatussin julkaista tekstejäni, eikä niitä saa muuttaa. Mutta kun ei näköjään muu auta niin kai minun on yritettävä kirjoittaa itseni pois tästä limbosta jossa olen valunut vuosikaudet.

23.8. 2013

Hain viime viikolla uuden satsin lääkkeitä, alkuviikosta vein kuitin ja reseptin kopion sossuun (olisikohan ollut kahdeksastoista kerta), toissapäivänä se lääkkeiden hinta eli hiukan yli 50 euroa napsahti tilille ja tänään minä nostin sen sieltä ja ostin sillä bensaa. Ja kun bensan hinnasta suurin osa on veroa, niin... no joo, näin se raha kiertää.

Kun tulin kotiin, postilaatikossa oli kirje Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta. Ja hylsyhän se oli, ei tullut kuntoutustukea sitten. Nyt saa minun puolestani olla, sillä kuten aiemminkin olen maininnut en ala valittaa parin vuoden kuntoutustuesta vakuutusoikeuteen. En tiedä onko se periksi antamista vaiko vain järkevä päätös lakata hakkaamasta päätään tiiliseinään. Ehkä vähän molempia! Mutta periksi antamista se on huomattavasti vähemmän kuin tuota toista juttua.

Ja näin kuuluvat perustelut: "Hakijan terveydentilasta saadun selvityksen mukaan ahdistuneisuus, toistuva masennus, Aspergerin oireyhtymä ja persoonallisuushäiriö ovat haitanneet hakijan työntekoa aina, työuran alusta lähtien.

Muutoksenhakulautakunta toteaa, että toimintakyvyn kannalta hakijalla todetuja sairauksia voidaan pitää lievinä. Ne ovat ilmeisesti vaikeuttaneet hakijan sijoittumista opintojaan vastaavaan työhön, mutta niiden ei voida katsoa heikentäneen hakijan kykyä ansiotulojen hankkimiseen. Hakija kykenee edelleen ansiotulojen hankkimiseen aikaisempaa ansiotasoaan vastaavalla tavalla sellaisella sopivalla ansiotyöllä, jollaisen tekemistä häneltä ikänsä, koulutuksensa ja aikaisemman toimintansa perusteella voidaan kohtuudella edellyttää".

Että silleen! Voi helvetin Jeesus, kai minä tekisin ansiotyötä jos pystyisin! Kas kun ei suoraan sanota, että hakija on pelkkä huijari ja kusettaja ja vätys, jonka olisi syytä lopettaa luulotautinen valituksensa ja mennä töihin kuten kunnon ihmiset.

Väkisellä tulee mieleen, että voihan helkkari kun tuli taisteltua ne opinnot loppuun. Miksen antanut periksi jo silloin? Vaikka siinä kohtaa kun yhden työharjoittelun aikana seisoin siellä erään nimeltä mainitsemattoman vanhainkodin kellarissa tärisemässä ja tuijottamassa seinää ja miettimässä että kävelenkö ulos ja lopetan koko opiskelun tähän paikkaan. Tai ennen sitä seuraavaa työharjoittelua kun päätin tappaa itseni mieluummin kuin mennä sinne harjoitteluun. Olisi kai ollut parempi jos olisin seonnut jo silloin ihan kokonaan. Mutta silloin piti purra hammasta ja yrittää väkisellä kun oli se puolisokin siinä, ei minun luonteellani voinut heittää ihan lössiksi.

Tässä ei kai auta muu kuin pitää parin viikon tuumaustauko tai vaikka pidempikin ja katsoa mitä alkaa tulla mieleen. Se on ainakin varma että sosiaalialalle minä en palaa ikinä enkä voikaan palata. Johan minä yritin siellä olla eikä siitä tullut mitään. Minulla ei todellakaan ole aikomustakaan ottaa sitä riskiä että menettäisin taas elämänhaluni ja stressaantuisin puolikuoliaaksi ja olisin aina vihainen ja masentuisin ja olisin koko ajan kipeänä ja laihtuisin ja kuihtuisin. Sitten oltaisiin jälleen aivan samassa tilanteessa kuin syksyllä 2005, ja mitä sitten? Pitäisikö koko rumba aloittaa taas alusta? Ei ikinä, siihen minä en rupea. Sitä päivää ei tule.

Ja sitten on se, että en haluaisi mennä siihen jamaan että olisin vaaraksi itselleni ja/tai muille. En minä nyt sellaista väitä että olisin mikään kävelevä aikapommi tai ruutitynnyri joka vain odottaa räjähdystään, mutta sopivasti stressaantuneena ja ärsytettynä voisin olla väkivaltainenkin. Näyttää vähän lapselliselta uhoamiselta kun sen tähän kirjoittaa mutta ei se ole uhoamista vaan... niin, mitä se on? Tosiasioiden tunnustamista, kai. Silloin aikoinaan eli työelämässä ollessani minulla oli tapana romahtaa sisäänpäin kuin sukellusvene liian paineen alla sitten kun voimat loppuivat, mutta nykyisin saattaisin hyvinkin räjähtää ulospäin kuin pommi tai käsikranaatti tai muu vastaava. En tiedä mistä se johtuu mutta jotkin perustavanlaatuiset henkiset pidäkkeet ovat ilmeisesti katkenneet. Eihän minulla enää edes ole mitään motivaatiota yrittää hillitä itseäni, jos oikein alkaisi kiehua.

Ei tässä nyt siitä ole kysymys että alkaisin kenenkään hengen päälle käydä mutta lyödä kyllä voisin, jos tuntisin itseni oikein kiusatuksi ja väärin kohdelluksi. Sellainen ei oikein käy laatuun että mennään työkokeiluun tai töihin ja sitten ruvetaan riehumaan siellä, vai? Se ei ole hyvä niille muille eikä itsellekään.

No, nyt pitää yrittää ottaa rauhallisesti ja ottaa asiat ja ajatukset vastaan sellaisina kuin ne tulevat. Mikään aktiivinen pähkäily ja ihmettely ja miettiminen ei varmasti auta mitään, vaan pitää keskittyä tekemään ihan samoja juttuja kuin olisin tehnyt ilman tuota kirjettäkin.

Onneksi Maija -mummo on sentään paremmassa kunnossa. Reetta ja Ville kävivät siellä toissapäivänä ja tilanne oli jo näyttänyt ihan hyvältä. Se on hieno juttu.


Wednesday, January 14, 2015

14.8. 2013

Joo-oh, sano. Maija-mummolla on alkanut viirata pahemman kerran. Yhtenä aamuna hoitsut oli löytäneet sen ulko-oven edestä lattialta makaamasta, sitten kun ambulanssimiehet oli tulleet niin oli ihmetellyt että kuinka hän on jaksanut kantaa sänkynsä tänne ovelle.

Ja eilen kun hoiturit oli menneet sinne niin Maija oli istunut sängyssä tyynyllä. Ja oli ehtinyt istua vähän muuallakin ja joka paikka oli tuhannen paskassa. Koko sänky, keittiön tuolit, matot, kaikki. Että onnea vaan, meinaan. En tiedä oliko luullut olevansa vessassa vai eikö vain ollut löytänyt sinne. Suolen toiminnan lisäksi Maija oli keittänyt perunoita, tai ainakin yrittänyt. Oli nimittäin ollut myöskin kattiloita ja perunoita pitkin poikin.

Juurihan se kävi keikan sairaalassa, mutta eipä ne olleet sen virtsatulehdusta saaneet paranemaan. Se on helkkarin vaarallinen vanhoille naisille, sen takia minun isomummo Annakin sekosi aikoinaan. Se ei kylläkään ollut yrittänyt keittää perunoita vaan kaurapuuroa. Siellä se oli hortoillut kämpässään pelkissä sukkahousuissa ja keittokomero täynnä kaurahiutaleita. Sitten sitä vietiinkin tukka putkella sieltä. Kun mentiin tsiigaamaan niin se makasi sairaalasängyssä seljällään ja olisi ollut kovasti lähdössä kahvinkeittoon. Sanottiin että älä nyt mene. Kyllä se vielä muutaman vuoden tuon episodin jälkeen eli mutta ei se oikein mitään elämää ollut. Hengissä olemista korkeintaan. Ikuisesti muistan kun se oli viimeistä iltaa kotona, se istui pöydän vieressä edessään kirjoituslehtiö johon se oli kirjoittanut testamentin. Sillä nätillä käsialallaan, kyllä siitä selvän sai.

Hemmetti tätä touhua. Maija on ollut aina niin skarppi vaikka onkin ollut fyysisesti sairas. Tähänkö se nyt loppui? Reetta kävi siellä viime viikolla ja sanoi että sen puhe oli ollut sekavaa ja puhelimessakin kuulostanut tosi oudolta. Hoitsut oli tuumanneet että onkohan sillä ollut jossain vaiheessa joku aivoverenkiertohäiriö tai pieni aivohalvaus joka olisi mennyt huomaamatta kun kunto oli muutenkin heikko sen diabeteksen takia, joka sillä juuri diagnosoitiin. Jos sellainen nyt on vielä ollut sen kroonisen virtsatulehduksen päälle niin voi sian paska.

13.8. 2013

Täten julistan syksyn alkaneeksi. Heräsin normaalia aikaisemmin ja kun lähdin käymään apteekissa, vastaleikatun ruohon kemialliset kauhunhuudot tuoksuivat selvästi syksyltä.

Tähän fiilikseen sopii runo jonka joskus kirjoitin. Tässä se on:


Syksyn poika


Kun kesä oli mennyt ja jouluun vielä kauan

ilta oli liian lyhyt, aamu saapui kovin pian

tuoden piiskaavan sateen jonka halki matkasin

ohi kioskin ja pellon

sekä ali rautatien.


Noina päivinä mieli oli synkkä kuin taivas

ja laukku harteilla painoi paljon.

Tunsin kaikki oikopolut

mutta matka oli pitkä

ja syksy oli surujen aikaa.


Yön jälkeen kuulas sää ja kirpeä aamu.

Ohut jääkuori eilisen lammikoissa.

Kirjavien lehtien karhea kahina

harmaiden saappaiden alla.


Isot pojat seisomassa alikulun luona,

katseet raskaana taakkana niskassani.

Missä he ovat nyt?

Onko muistojen portti tänään suljettu heiltä?

Minulla on siihen avain

kuluneessa nauhassa kaulassani.


Haluaisin jo antaa sen pois.

8.8. 2013

Pistin Kaarina Hazardin blogissa viimeisen pisteen sosiaaliturvakeskustelulle: "Minä ehdotan sellaista kompromissia että työttömät saisivat kyllä liikkua vapaasti, mutta arkisin ja päiväsaikaan heidän olisi kodeistaan poistuessaan pukeuduttava Angry Birdseiksi".


(myöhemmin)
Kävin terapiassa. Muuten hyvä mutta perhana kun en meinannut päästä sieltä pois... Oli joku remontti meneillään, ei päässyt psykiatrisen omasta ovesta vaan piti mennä pääovesta. Sieltä sitten käytäviä pitkin hisseille ja kuudennen kerroksen nuorisopsykiatrian polin kautta portaisiin ja niitä myöten seiskakerrokseen. Poistuessani yritin suorittaa tämän saman proseduurin päinvastoin, mutta jumahdin sinne porraskäytävään kun kello oli jo pikkuisen yli neljä ja kaikki ovet oli paukahtaneet sisäpuolelta lukkoon! Mitäs siinä, lähdin valumaan alaspäin ja testasin joka oven, jokaikinen oli kiinni kunnes pääsin maan tasalle ja siellä oli hätäpoistumistie. Sieltä sitten kaikkien teippien ja siimojen ali hourulan omalle ulko-ovelle ja puomien yli parkkipaikalle ja vapauteen.

Karkasin siis suljetulta, hohohoh. Onneksi nyt ei ole ollut mitään isompaa paniikkia päällä eikä mennyt hermo ollenkaan, muutama vuosi sitten olisin varmaan ahdistunut toimintakyvyttömäksi tai saanut raivokohtauksen ja yrittänyt hajottaa jonkun oven panssarilasi-ikkunan.


Friday, January 9, 2015

7.8. 2013

Eilen illalla keskustelu nettipalstalla velloi valtoimenaan, siellä allekirjoittaneelle suositeltiin mm. pikaista maastamuuttoa. Eikä ollut ensimmäinen kerta, ja tuskin viimeinenkään, hohoo. Miksi ne aina haluaisivat että minä häivyn? Häipyisivät itse, jos kerran ottaa päähän. Menisivät sellaiseen maahan jossa köyhillä ja hulluilla ei ole mitään turvaa ja katsoisivat kuinka kiva siellä on olla, asua ja liikkua kaduilla. Semmoisissa maissa syrjäytyjät eivät nyssötä kiltisti pipo silmillä parempien ihmisten potkittavina, vaan ovat niitä jotka potkivat itse.

Mutta nyt se meuhkaaminen on jo laantunut. Jollain perverssillä tavalla olen hiukan pettynyt... Oli ihan jees päästä vääntämään oikein kunnolla, pitkästä aikaa! Tunsipa taas elävänsä, hahahahahah.

Sitä minä vain ihmettelen, kuinka samat ihmiset jotka perinteisesti ovat aina olleet kauhistelemassa Hommafoorumilaisten ja Suomen Sisun ja ääripersujen agendaa sun muita möläytyksiä, nyt kannattavat tätä pakkotyöjuttua. Eivätkö ne tajua että tämä on aivan yhtäläistä fascismia, vai eivätkö vain välitä? Vai kelpaako fasismikin silloin kun se käy yksiin omien ennakkoluulojen ja muun kieroutuneisuuden kanssa? Tekopyhyyttä, sanon minä. Mutta mitäpä muutakaan ns. normaali-ihmisiltä voisi odottaa, hah hah haa!


6.8. 2013

Eilen mainitut Risikon höpinät herättivät oletetusti keskustelua nettipalstalla. Joku sanoi, että vastineeksi sosiaaliturvasta pitäisi mennä "yleishyödyllisiin töihin". Minä vastasin siihen ajatukseen näin:

"Mitä ovat nämä "yleishyödylliset työt"? Missä niitä tehdään ja mitä ne konkreettisesti ottaen ovat? Kuka niitä luusereita vahtii siellä? Kuka maksaa niiden vakuutukset? Kuka tsekkaa että ne tosiaan tulevat töihin? Jos joku jää tulematta, mennäänkö tsiigaamaan että onko tyyppi vielä hengissä vai onko vain kännissä vai pyyhitäänkö nimi kylmästi listalta veke ja katkaistaan sosiaaliturva? Mitenkäs jos kurjimus sairastuu, niin tarvitaanko sairaslomatodistus? Millä joku olmi onneton hakee sen jostain 10 tai 20 kilsan päästä terveyskeskuksesta? Kuka takaa etteivät koko kylän vässykät ole joka aamu jonossa terkkarissa hakemassa hoitsulta lomalappuja kun on hirveä kanuuna eikä vaan huvita, siellä oikeasti sairaiden seassa kuormittamassa julkista terveydenhuoltoa entisestään?

Se on hyvä heitellä ilmaan tuollaisia kaikenmaailman "ideoita" mutta sitten menee vaikeaksi kun niitä aletaan soveltaa reaalielämään. Minä olen luullut että holhousta ja byrokratiaa ja kustannuksia halutaan vähentää mutta näköjään halutaankin lisätä! Samat tyypit jotka mesovat byrokratiasta ja paapomisesta ovatkin sitten luomassa tällaista systeemiä. Siinä on taas sitä järkeä ja logiikkaa saatana.

Niin ja mitäs sitten jos joku kerta kaikkiaan kieltäytyy tekemästä mitään? Pistetäänkö kadulle? Minä kun olen luullut että kerjäläisistäkin halutaan eroon, mutta se vissiin koskee vain niitä romanialaisia. Suomalainen kyllä joutaa kerjäämään henkensä pitimiksi. Sitäkin varmaan kannattavat ne joiden mielestä hyvinvointivaltio on säilytettävä, hah hah haa! Voi teitä ihmisiä, kyllä te olette hassuja".

Minä en mitään pakkotöitä tee enkä niitä hyväksy. Semmoinen on fasismia, eikä se siitä muuksi muutu vaikka kuka lässyttäisi mitä. Jos joku muu on jotakin muuta mieltä niin olkoon, mutta vähintään voisi päänuppinsa sisäpuolella sijaitsevilla aivoillaan ihan tosissaan miettiä miksi on. Minäkin olen miettinyt, miksi olen sitä mieltä kuin olen... Onko se vain helppo perstuntumalta sanoa että juu, luuserit töihin kun JUURI MINÄ maksan niiden olemiset? Vai onko se niinkuin jonkinnäköinen rangaistus jostain, esim. siitä että ei ole pärjännyt niiden suuntaviivojen mukaan millä pärjäämistä yleensä mitataan? Vai onko se jotain oman turhautumisen purkamista siitä syystä kun itse on niin tyhmä että elää yli varojensa eikä saa fyrkkaa riittämään vaan tili on tyhjänä jo kaksi viikkoa ennen seuraavaa palkkapäivää? Jos nuo ovat niitä selityksiä ja perusteluja niin onneksi olkoon vaan, hahaa. Vähän parempaa pitäisi löytyä.

Ja sitten puhutaan jostakin ihmeellisestä käsitteestä nimeltä "yhteiskuntaan osallistaminen". Minä en oikein tajua koko juttua. Minä olen sitä mieltä että ainoa joka on täysin pihalla yhteiskunnasta on se porukka jonka sitä pitäisi johtaa!

En tiedä miten kenenkään yhteiskunnallista osallistumista lisää se että joutuu johonkin työpajalle täyttämään kirjekuoria tai tekemään linnunpönttöjä tai metsään keräämään risuja yhdessä samanlaisten luuserien kanssa. Ei siinä opi yhteiskunnasta mitään eikä se osallista mihinkään. Jollekin voi tosin olla se hyöty että siitä voisi saada sosiaalisia kontakteja, jos sattuu olemaan sitä sorttia joka kaipaa seuraa. Mutta ei sekään mitään yhteiskunnallista osallistumista ole.

Minusta olisi edelleen huomattavasti järkevämpää kehittää tätä systeemiä sellaiseksi että sillä työmarkkinatuella tai toimeentulotuella oleva edes SAISI tehdä jotakin ilman että menettää ne tuet tai joutuu aloittamaan hirveän paperisodan. Mutta sehän olisi vissiin liian tolkullista, mieluummin pakkotöitä vaan, saatana.


4.8. 2013

No johan alkoi mukavasti tämäkin päivä. Kun avaat telkkarin niin saat sieltä teksti-TV:stä silmillesi sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon (kok) näkemyksiä sosiaaliturvan uudistamisesta. Ministeri Risikon mielestä sosiaaliturvan tulisi olla vastikkeellista, sillä "yhteiskunta ei voi järjestää kaikkea".

Mitä helvettiä yhteiskunta sitten VOI järjestää? Tuntuu vähän siltä että tätä nykyä se ei enää voi järjestää yhtään mitään, paitsi verohelpotuksia rikkaille. Siihen resurssit kyllä riittävät mutta muuhun eivät.

Ja mitä on "vastikkeeton sosiaaliturva"? Siitä höpötetään nyt kovasti. Minun käsittääkseni se on samanlaista täysin sisällötöntä löpinää kuin "vahva peruskunta". Sitä kun toistellaan tarpeeksi kauan, niin luullaan että siitä tulee totta ja jonkun reppanan mielestä varmaan tuleekin. Jos menee vessassa peilin eteen ja sanoo kolme kertaa "Candyman" niin huppupäinen haamu ilmestyy, mutta jos menee eduskuntaan ja sanoo sata kertaa "vastikkeeton sosiaaliturva" niin mitähän sitten tapahtuu?

Luin Iltalehden sivuilta, että "Risikon mielestä sosiaaliturvan saajien työllistäjiä voisivat olla esimerkiksi kunnat, yritykset tai erilaiset työpajat". Avataanpas tätä ajatuskukkasta hiukan noin käytännön tasolla ja otetaan ekana ne kunnat. Eli lisää tehtäviä kunnille, niinkö? Tulee muuten kalliiksi. Ja minkään sortin lisäresursseja kunnille ei varmasti ole luvassa tämän tehtävän toteuttamiseen, vaan kaikki kaatuisi nykyisen väen niskaan ja ajaisi kunnat entistä ahtaammalle. Sossutko siellä sitten muiden töidensä ohella tyyräilisivät kurjimuksia tekemään jotain olemattomia puhdetöitä, vai? Ja vain sen takia, että hallitus saisi röyhistää kuopalle painunutta rintaansa ja sanoa, että nyt kun meillä on kuulkaa vastikkeellinen sosiaaliturva, niin joutuvat luuserit nöyrtymään ja tekemään mukamas töitä (muita työpaikkoja ei sitten olekaan, paitsi niille kahdellesadalle tuhannelle maahanmuuttajalle jotka samaisen Risikon mukaan tarvitaan Suomeen "työvoimapulaa" paikkaamaan). Sitäpaitsi kunnathan maksavat jo nyt puolet pitkäaikaistyöttömän työmarkkinatuesta - eivät siis pelkkää toimeentulotukea.

Ja sitten ne yritykset. Sitähän minä olen sanonut että porvarit eivät ole tyytyväisiä ennenkuin joka ikinen iikka raataa niiden firmoissa orjina joko näennäisellä palkalla tai sitten ilman mitään palkkaa. Mutta voisin kuvitella, etteivät yritykset siitä huolimatta ole kovin innostuneita tästä ajatuksesta. Eiväthän ne ota edes oppisopimusopiskelijoita. Millä ilveellä ne sitten ottaisivat huolehtiakseen joukon pitkäaikaistyöttömiä ja syrjäytyneitä ja juoppoja? Kuka helkkarin yrittäjä viitsisi ruveta paimentamaan tuollaista lastentarhaa?

Entäs työpajat? Niistähän puhutaan aina kovasti. Työpaja sitä, työpaja tätä, kyllä työpaja hoitaa. Kun kaikki muu on sanottu, hihasta vedetään työpaja. Ei siinä mitään, monet työpajat varmasti tekevät ihan hienoa duunia mm. nuorten parissa. Mutta tällaiset aikuisten työpajat ovat ihan haistappaskan hommaa, kyllä minä sen tiedän. Olen joskus hakenut yhteen sellaiseen töihinkin! Siellä olisi sitten saanut olla samoin kuin asiakkaatkin, eli istua ja haukotella ja olla tekevinään jotakin ja työnantaja olisi ollut maksavinaan palkkaa. Onneksi tajusin ajoissa perääntyä tuostakin allikosta.

Risikon höpinöistä on siis pääteltävä, että hänen mielestään sen takaaminen että kukaan ei kuole esim. nälkään, ei ole yhteiskunnan tehtävä. Minä taasen sanon ihan tässä ja nyt, että hohhoijaa hoijakkaa ja vittukin vielä. Minä siedän kyllä ahneuden ja sydämettömyyden, sehän on stanssattu jokaisen ihmisolennon geenikarttaan oikein syvälle, mutta tyhmyyttä en ole milloinkaan oppinut sietämään.

Ja tuommoinen hölinä on pahemman luokan tyhmyyttä. Kuvitteleeko tämä Risikko, että kun hän heilauttaa sitä maagista taikasauvaansa, kaikki järjestyy jollain ihmeen konstilla ja kunnat ja yritykset ja työpajat ottavat avosylin vastaan kaikki toimeentulotuella olijat? Ja entäs ne (me) toimeentulotuella olijat itse? Ottavatko ne itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyvät ja menevät reippaina töihin? Kaikki ne, jotka ovat pikemminkin työkyvyttömyyseläkkeen tai kuntoutustuen kuin toimeentulotuen tarpeessa parantuvat kuin itse Jeesus olisi heidät siunannut, alkoholistit lopettavat ryyppäämisen, ahdistuneet ameebat reipastuvat tuosta vain ja epäsosiaaliset ja pikkukriminaalit löytävät sydämestään aivan tuoreen yhteishengen ja vastuullisuuden?

Hah haa! Tuskinpa. Jos tuommoinen systeemi pistetään voimaan, niin toimeentulotuen hakijoiden määrä kyllä putoaa - ja sehän on tietysti se perimmäinen tarkoituskin. Kun ihmiset jättävät hakematta tukea, saadaan paukutella henkseleitä ja sanoa että hienosti toimii tämä systeemi, katsokaa vaikka tilastoista. Ja silti ne samat tyypit mätänevät siellä himassaan entistä kurjempina ja köyhempinä. Ja kun köyhyys ja toivottomuus kasvaa, mielenterveys- ja päihdeongelmat lisääntyvät. Niitä on Suomessa ilmeisesti aivan liian vähän, koska pitäisi saada lisää! Samoin rikollisuus kasvaisi aivan takuulla. Minusta olisi noin äkkipäätä ajateltuna parempi että kurjimus saa fyrkan sossusta kuin mummojen ryöstämisestä, mutta ministeri Risikko on nähtävästi toista mieltä.