Eilen
oli urheilugaala. Vai pitäisikö se kirjoittaa isolla U:lla? No,
minä en kirjoita vaikka pitäisikin. Meinasin katsella sitä mutta
jänistin, mikä olikin hyvä juttu päätellen ko. spektaakkelia
koskevista kommenteista joita tänään on saanut lukea
nettipalstalta. Enkä minä ole mitään gaalankatsojatyyppiä noin
ylipäätään.
Minusta
Vuoden Urheilijan (tuon voi jo kirjoittaa isollakin, näköjään)
palkinto olisi aivan ehdottomasti kuulunut Leo-Pekka Tähdelle. Ja
saman tien sille olisi voinut lyödä jykevään kouraan myös
seuraavankin vuoden palkinnon. On se niin kova jätkä ja saavutukset
niin huikeita, että sitä on vaikea käsittää. Tuuli
Petäjä-Sirenin olympiahopea taas oli minun mielestäni viime vuoden
sykähdyttävin urheiluhetki.
Vuoden
Penkkiurheilijajoukkueen pokaali ja asiaankuuluvan kookas, mielellään
vähintään viisi... eikun kuusinumeroinen shekki taas olisi
selkeästi kuulunut minulle, Reetalle ja Villelle. Kyllä niin monet
julmetut penkkiurheilusessiot viime vuonnakin pidettiin! Ville tosin
tuppaa aina nukahtamaan laiskanlinnaansa ja kuorsaa sitten siinä suu
auki, kunnes havahtuu silloin kun minä ja Reetta aletaan pitää
suurempaa meteliä ja karjua niin että kitapurjeet läiskyvät
tuulessa.
En
ole kirjoittanut tänne päiväkirjaan penkkiurheilusta juuri mitään,
vaikka se on niin kovin rakas harrastus. Muutamat muutkin
aktiviteetit ovat jääneet kovin vähälle huomiolle, erityisesti
lukeminen ja piirtäminen. Mutta jostain syystä minusta tuntuu
jotenkin tarpeettomalta kirjoittaa siitä mitä kirjoja olen lukenut
ja millaisia juttuja piirtänyt tai maalannut.
Tänään
en ole enää ollut sumussa, vaan sen sijaan melko kiukkuinen ja
kärttyisä. Kävin Riihimäellä ostamassa äiteelle
syntymäpäivälahjan (Carlos Ruiz Zafonin opuksen "Taivasten
vanki", olen lahjonut mutsia kahdella edelliselläkin Zafon
-suomennoksella joten mitäs sitä hyvää sarjaa katkaisemaan) ja
likimain kaikki tuolla reissulla otti päähän: Kylmyys, lumi,
liukas tienpinta, Rellun peräpeilissä roikkuva Mersukuski,
kaupungilla vastaan kävelevät ihmiset...
Ei
ole kiva olla kiukkuinen silloin kun menee ostamaan äidille
synttärilahjaa. Sellaisessa puuhassa pitäisi olla ihan
toisenlaisten tunteiden vallassa. Ja minä olen muutenkin kauhean
väsynyt olemaan vihainen. Viha on depressiota parempi sikäli että
se ei lamaannuta ja sen voimalla saa asioita tehtyä, mutta helkkarin
kuluttavaa se on.
No comments:
Post a Comment