On
muuten satavarmaa, että reggaen kuuntelu auttaa minua nukahtamaan
paremmin. Viime yönäkin kuuntelin puoli tuntia U-Royta ennen
nukkumaanmenoa ja nukahdin varsin iisisti, vaikka aamulla odotti
herätys kello 8.15 ja lähtö Riksun hourulaan morjestamaan
psykologia.
Valitettavasti
U-Royn vaikutus oli jo ehtinyt haihtua kello kuuteen mennessä.
Silloin nimittäin saapui öljyauto jurraamaan tuohon nurkalle ja
herätti minut. Sen jälkeen en nukkunut silmällistäkään.
Olo
ei silti ollut mitenkään kauhea. Maata möllötin sängyssä ja
mietin kaikenlaisia sekalaisia asioita, Pitko nukkui tiiviinä keränä
vieressä. Kahdeksan korvilla könysin ylös ja sain hoidetuksi
kaikki aamutoimet hyvässä järjestyksessä. Ennätin jo ajatella
että tämähän sujuu upeasti, mutta sitten tuli aika kiskoa
ulkokamppeet ylle...
Kun
pääsin autolla viisneloselle saakka, ahdistus alkoi olla jo
melkoinen. Sanoisin että asteikolla yhdestä kymppiin se huiteli
varmaankin siellä seiskan hujakoilla. Muiden tyypillisten oireiden
lisäksi tuli se suurikaliiberisia ahdistuskohtauksia varten varattu
jänskä tuntemus jossa reidet valahtavat aivan kylmiksi ja se
fiilari leviää siitä alaspäin, kunnes olo on sellainen kuin joku
olisi kaatanut jäävettä bootseihin. Ja nyt kun tässä yhdeksän
tuntia myöhemmin muistelen tuota, olo on yllättäen jälleen melko
hankala.
Onneksi
loppumatka sujui paremmin. En edes joutunut jumittamaan
liikennevaloissa ja löysin helposti parkkipaikan sairaalan pihasta.
Ja
niinpä siis tapasin tänään ensi kertaa terapeuttini. Se olikin
mukava tyyppi, nuori virolainen jannu tämäkin samoin kuin lekuri
Hämeenlinnan psykiatrisella. Tultiin heti hyvin juttuun, sillä oli
oivallinen huumorintaju ja älyäkin tuntui piisaavan. Jotakuta voisi
ehkä haitata että terapeutikon suomen kieli ei ole ihan
loistotikissä mutta minusta se on vain hyvä, nimittäin kun minulla
on tapana ruveta heittämään hirveätä tajunnanvirtaa ja asiasta
kolmanteen ja vielä kaikki "hauskat" vitsit siihen päälle,
niin nyt piti keskittyä ja sanoa vain se olennainen ja vieläpä
selkeästi. Auttaa kummasti ajatteluakin... Ja jos meni vaikeaksi
niin sitten vaihdettiin englannin kielelle, onneksi on tullut
opiskeltua tuota sarjamurhaajien psykologiaa enkuksi niin on kaikki
termit hallussa, hohoh.
Siinä
höpistiin sitten sellaiset puolitoista tuntia ja ehdittiin jo puhua
ihan oikeaa asiaakin. Siitä on kuitenkaan hankala kirjata mitään
ahaa -elämyksiä tai muita, kaikki pyörii vielä päässä
suhteellisen sekavana mylläkkänä ja kun ne yöunetkin jäivät
vain suurinpiirtein kolmeen tuntiin, alkaa olo olla aika pökkyräinen.
On kuitenkin todella jees että päästiin alkuun ja ainakin kolme
kuukautta tässä nyt mennään, sitten tehdään jonkinlaista
väliarviota ja katsotaan miten siitä eteenpäin. Seuraava käynti
on sovittu ensi viikon keskiviikolle, onneksi aika on silloin kello
14.30 eikä 9.00, joten se auttanee välttymään suuremmalta
ahdistukselta.
No comments:
Post a Comment