Saturday, October 25, 2014

4.2. 2013

En olekaan toimertunut kirjoittamaan muutamaan päivään. Lähinnä se johtunee siitä kun on ollut aika hyvät fiilikset tässä näin, eikä silloin tule kirjoitettua. Mainiohkoista vibraatioista taasen syyllistän melkoisen oivallisia kelejä sekä vanhaa rakkauttani eli reggae-musiikkia, johon olen jälleen alkanut solmia läheisempää suhdetta.

On muuten satavarmaa, että reggaen kuuntelu auttaa minua nukahtamaan paremmin. Viime yönäkin kuuntelin puoli tuntia U-Royta ennen nukkumaanmenoa ja nukahdin varsin iisisti, vaikka aamulla odotti herätys kello 8.15 ja lähtö Riksun hourulaan morjestamaan psykologia.

Valitettavasti U-Royn vaikutus oli jo ehtinyt haihtua kello kuuteen mennessä. Silloin nimittäin saapui öljyauto jurraamaan tuohon nurkalle ja herätti minut. Sen jälkeen en nukkunut silmällistäkään.

Olo ei silti ollut mitenkään kauhea. Maata möllötin sängyssä ja mietin kaikenlaisia sekalaisia asioita, Pitko nukkui tiiviinä keränä vieressä. Kahdeksan korvilla könysin ylös ja sain hoidetuksi kaikki aamutoimet hyvässä järjestyksessä. Ennätin jo ajatella että tämähän sujuu upeasti, mutta sitten tuli aika kiskoa ulkokamppeet ylle...

Kun pääsin autolla viisneloselle saakka, ahdistus alkoi olla jo melkoinen. Sanoisin että asteikolla yhdestä kymppiin se huiteli varmaankin siellä seiskan hujakoilla. Muiden tyypillisten oireiden lisäksi tuli se suurikaliiberisia ahdistuskohtauksia varten varattu jänskä tuntemus jossa reidet valahtavat aivan kylmiksi ja se fiilari leviää siitä alaspäin, kunnes olo on sellainen kuin joku olisi kaatanut jäävettä bootseihin. Ja nyt kun tässä yhdeksän tuntia myöhemmin muistelen tuota, olo on yllättäen jälleen melko hankala.

Onneksi loppumatka sujui paremmin. En edes joutunut jumittamaan liikennevaloissa ja löysin helposti parkkipaikan sairaalan pihasta.

Ja niinpä siis tapasin tänään ensi kertaa terapeuttini. Se olikin mukava tyyppi, nuori virolainen jannu tämäkin samoin kuin lekuri Hämeenlinnan psykiatrisella. Tultiin heti hyvin juttuun, sillä oli oivallinen huumorintaju ja älyäkin tuntui piisaavan. Jotakuta voisi ehkä haitata että terapeutikon suomen kieli ei ole ihan loistotikissä mutta minusta se on vain hyvä, nimittäin kun minulla on tapana ruveta heittämään hirveätä tajunnanvirtaa ja asiasta kolmanteen ja vielä kaikki "hauskat" vitsit siihen päälle, niin nyt piti keskittyä ja sanoa vain se olennainen ja vieläpä selkeästi. Auttaa kummasti ajatteluakin... Ja jos meni vaikeaksi niin sitten vaihdettiin englannin kielelle, onneksi on tullut opiskeltua tuota sarjamurhaajien psykologiaa enkuksi niin on kaikki termit hallussa, hohoh.

Siinä höpistiin sitten sellaiset puolitoista tuntia ja ehdittiin jo puhua ihan oikeaa asiaakin. Siitä on kuitenkaan hankala kirjata mitään ahaa -elämyksiä tai muita, kaikki pyörii vielä päässä suhteellisen sekavana mylläkkänä ja kun ne yöunetkin jäivät vain suurinpiirtein kolmeen tuntiin, alkaa olo olla aika pökkyräinen. On kuitenkin todella jees että päästiin alkuun ja ainakin kolme kuukautta tässä nyt mennään, sitten tehdään jonkinlaista väliarviota ja katsotaan miten siitä eteenpäin. Seuraava käynti on sovittu ensi viikon keskiviikolle, onneksi aika on silloin kello 14.30 eikä 9.00, joten se auttanee välttymään suuremmalta ahdistukselta.

No comments:

Post a Comment