Aina
kun tulee sellainen olo että voihan perhana kun en minä ole saanut
elämässäni aikaan oikeastaan yhtään mitään, muistutan itseäni
siitä että Adolf Hitlerkin kohosi diktaattorin asemaan vasta 43
-vuotiaana. Onhan tässä siis vielä mahdollisuuksia vaikka mihin!
Nythän
onkin muuten sillä tavalla että Yours Truly on ollut kiinnostunut
A. Hitleristä ja Natsi-Saksasta ala-asteikäisestä lähtien (olen
myös saattanut puhua itsestäni kolmannessa persoonassa jo
vastaavassa iässä). Silloin telkkarista tuli elokuva nimeltä Pako
Sobiborista, ja se riitti kummasti herättämään mielenkiinnon
siihen, millainen hallinto ja millaiset olosuhteet olivat johtaneet
sellaiseen että ihmisiä ruvettiin paimentamaan kohti kaasukammion
avoimia ovia. Oikeastaan kyseessä oli hyvinkin luonnollinen jatkumo
muille nuorta mieltäni askarruttaneille asioille, kuten ns.
yliluonnollisille ilmiöille, jos jonkinlaisille hirviöille sekä
sarjamurhaajille.
Ekana
luin keskitysleireistä kaiken minkä irti sain. Ja sitä settiähän
riitti! Jossain vaiheessa niiden historia tietysti liittyi
sotahistoriaan, sitten Kolmannen Valtakunnan synty alkoi kiinnostaa
ja siitä on sitten edetty vaiheittain. Nyt reilusti yli 20 vuoden
kuluttua ollaan tässä tilanteessa, enää en jaksa kahlata Toista
Maailmansotaa enkä muutakaan, vaan taidehistorialliset harrasteet ja
niitä juttuja koskeva tiedonhalu on limittynyt myös natsiosastolle.
Eikä vähiten siksi, että Weimarin Saksan taide- ja
kulttuurihistoria on niin mielenkiintoista ja kansallissosialistinen
realismi seuraa siinä aikajanassa hetimiten.
Tietysti
itse Hitler kiinnostaa yhä ja nykyisin jopa enemmän kuin koskaan.
Vanha kunnon Aatu, itse pääperkelettäkin kammoksutumpi pikkumies
hassuine viiksineen, tabu jonka nimen mainitseminen väärässä
paikassa ja väärään aikaan johtaa monikansalliseen tuomitsemiseen
ja ikuiseen häpeään. En tiedä olisinko tässä vuosien varrella
lukenut varmaan about sata Hitleriä suorasti ja parisataa
epäsuorasti käsittelevää teosta, mukaanlukien Ian Kershawin
raamatun paksuinen opus, joka ei tarjonnut oikeastaan mitään uutta
tietoa yhtään mistään. Lisäksi ovat sitten dokumenttielokuvat ja
kaikki muu siihen päälle.
Kershaw,
samoin kuin monet muutkin, pitää Hitleriä epähenkilönä joka oli
ensisijaisesti juutalaisvihaaja ja toissijaisesti diktaattori ja
siinä kaikki. Se on tietysti poliittisesti korrekti ja hyväksytty
näkökulma nykymaailmassa, tuntemistamme syistä. Sitä voisi kai
jopa nimittää historiankirjoittajien sun muiden vatussien
yhteistuumin luomaksi Viralliseksi Totuudeksi Hitleristä. Mutta
jotkut sentään koittavat valottaa toisenlaistakin perspektiiviä,
kuten esimerkiksi Frederic Spotts teoksessaan "Hitler and the
power of aesthetics".
Spottsin
kirjan nimi on loistava oivallus. Se sisältää kolme erilaista
tapaa tarkastella sisältöä: Ensinnäkin se valta joka estetiikalla
oli Hitleriin, toisekseen se valta joka Hitlerillä oli estetiikkaan
ja kolmanneksi se valta jota Hitler halusi korostaa luomallaan
estetiikalla. Edellinen lause on oikeastaan kronologia: Kolmannen
Valtakunnan estetiikka oli nimenomaan Hitlerin estetiikkaa, ei
kenenkään muun.
Hitlerillä
oli valtava kiinnostus musiikkia ja kuvataiteita, erityisesti
oopperaa ja arkkitehtuuria kohtaan. Siitä puolestaan seurasi se,
että Aatu-sedällä oli niistä myös tolkuttomasti tietoa - siis
ihan oikeaa tietoa, aikana jona asioista tietääkseen oli tehtävä
jotain vallan muuta kuin käytettävä Googlea ja Wikipediaa. Ja
koska Hitler oli näin laimeasti ilmaistuna vahvojen mielipiteiden
mies, sillä oli myös vahva käsitys siitä, mikä oli kunnollista
ja esteettistä ja mikä puolestaan rumaa degeneroitunutta potaskaa.
Ja sen mukaan mentiin kaikilla taiteen aloilla. Joka pisti hanttiin,
oli piakkoin työtön. Tai sitten pakkotöissä sellaisella leirillä
josta isi ja äiti eivät pääse hakemaan pois jos massu tulee
pipiksi.
Sen
kummemmin kirjan sisältöä eksplikoimatta on todettava, että minun
vaatimattoman näkemykseni mukaan sen ehdottomasti mielenkiintoisinta
antia ovat suunnitelmat rakennushankkeista, jotka oli tarkotus
käynnistää sitten kun Saksa olisi voittanut sodan. Niitä oli
nimittäin paljon, toinen toistaan erikoisempia ja suuruudenhullumpia
ja mielikuvituksellisempia ja kokonaisvaltaisempia. Jokaiselle
vähänkin suuremmalle Saksan kaupungille oli omat kaavailunsa ja
miehitetyille maille tietysti myös. Sitä voikin miettiä, oliko
sota Hitlerille pelkkä keino päästä luomaan maailmasta sen
näköinen kuin hän halusi - siis nimenomaan FYYSISESTI sen
näköinen?
Mutta
oli miten oli, tuo on iisisti paras kirja Hitleristä minkä olen
ikinä lukenut. Silloin kun Ian Kershawin Hitler -kirja julkaistiin
suomeksi, itse kirjailijaa haastateltiin uutisissa. Siinä herra
Kershaw ilmaisi halunsa tietää, mikä Hitler lopulta oli miehiään
(muistaakseni hän käytti sanontaa “what made him tick”, voin
tosin olla väärässäkin tuosta sanamuodosta mutta ajatuksesta en).
Jokohan Ian lienee lukenut tämän Spottsin teoksen? Mitään
lopullista vastausta siitäkään ei löydy koska historia on nimensä
mukaisesti historiaa eli toisin sanottuna korkeintaan valistunutta
jälkiviisastelua, mutta lisää paloja palapeliin kuitenkin. Aika
isoja paloja, jopa!
Hitler
oli kyllä... joo-oh, sano nyt siitä sitten mikä se oli. On pakko
myöntää että jollain omituisella tavalla minä arvostan sitä
pirulaista. En ihaile enkä kunnioita kuten en ketään muutakaan,
mutta arvostan vaikken välttämättä niin haluaisikaan. Aina
sanotaan ettei yksi ihminen voi muuttaa maailmaa, mutta Hitlerpä
otti ja muutti! Sitä ei kai kukaan voi kiistää. Muutos ei
tietenkään ollut parempaan päin (siitä voi sentään olla lähes
sataprosenttisen varma, vaikka yleensä vierastankin hyvyyden ja
huonouden ja pahuuden käsitteitä, ihan siitä syystä kun ne nyt
vain sattuvat faktisesti olemaan silkkaa puppua) mutta sou fak,
muutos se oli kuitenkin.
Juu,
kuolihan siinä Maailmansota Part II -rimpuilussa ihmisiäkin mutta
eniten minua riepoo se, että se katkaisi niin äärimmäisen
mielenkiintoisen taiteellis-esteettisen kehityskulun. 1920 - 1930
-luvuilla pukeuduttiin hienosti, arkkitehtuuri oli mahtavaa, muotoilu
oli upeaa, autot parhaimmillaan henkeäsalpaavia, elokuvallinen
ilmaisu kehittyi ja sai uusia muotoja, kuvataiteissa oli paljon
mielenkiintoisia suuntauksia... Millainen maailma olisi nyt jos tuo
kehitys olisi saanut jatkua? Ja jos aseiden ja pommien sijasta olisi
saatu kehittää jotain aivan muuta? No, tietysti sotilaskäyttöön
tarkoitetuilla systeemeillä on aina ollut kovasti muutakin käyttöä
ja esim. lääketiede on saanut paljon potkua siitä että on pitänyt
kehittää hoitokeinoja miljoonille jalattomina ja kädettöminä
parkuville sotilaille, mutta kuitenkin.
Jos
taasen puhutaan Hitlerin arvosta ja merkityksestä minun
Henkilökohtaisessa Elämänfilosofiassani, niin mene ja tiedä
kylvettiinkö ensimmäiset yleisen misantropian ja ihmisvihan
siemenet minun pikku mieleeni jo siinä vaiheessa kun silloin kersana
näin telkkariruudusta ja kirjojen kuvista miten ihmisiä vietiin
kaasukammioihin ja ruumiita poltettiin ja luurangonlaihoja raatoja
kasattiin valtaviksi pinoiksi. Veikkaanpa että näin saattaa
hyvinkin olla. Ja nykyisellään olen vahvasti sitä mieltä että
Adolf Hitlerin suurin merkitys oli siinä, että se auttoi
osoittamaan mistä ihmisyydessä TODELLA on kyse.
Vaikka
onhan niitä osoittajia ollut muitakin, ja kenenkään on turha
jeesustella yhtään vaikka asuisi missä. Stalin, Pol Pot, Kiina,
Vietnam, Hiroshima ja Nagasaki, Suomen sisällissota, intiaanien
kansanmurhat sekä Etelä- että Pohjois-Amerikassa, Australian
aboriginaalien kohtalo, Tsetshenia, Afganistan, Palestiina,
Jugoslavia, Ruanda ja koko Afrikka kokonaisuudessaan siirtomaineen ja
orjakauppoineen ja sotineen ja kansanmurhineen, Laosin pommitukset,
Jihad, USA:n sota Filippiineillä... Jos ottaa maailmankartan ja
tökkää siihen sormensa satunnaiseen kohtaan, voi olla ihan varma
että juuri siinäkin paikassa on joskus tehty ties mitä hirveyksiä
jonkun aatteen tai ideologian tai uskonnon nimissä, tai sitten vain
silkasta ahneudesta. Muutama hullu on aloittanut riehumisen, idiootit
ovat liittyneet joukkoon tummaan ja loput katsoneet päältä joko
henkilökohtaisen hyödyn toivossa tai sitten pelkuruuttaan - aivan
samoin kuin Kolmannessa Valtakunnassa.