1.1. 2013

"Tänä vuonna aattelin ruveta oikeeksi kunnon ihmiseksi. Liityn kokoomukseen ja vihreisiin ja kulttuurieliittiin, diggaan Kerkko Koskista ja nykytaidetta ja alan hipsteriksi. Myöskin kirjoitan maahanmuuttajien betonilähiöarkea käsittelevän bestsellerin ja ryhdyn parisuhteeseen näpsäkän kulttuuritoimittajan kanssa, joko naisen tai miehen. Lisäksi ostan hybridiauton, syön sushia joka päivä ja reissaan paljon ulkomailla ja laitan ihan vitusti kissankuvia Facebookiin". -Allekirjoittanut FB:ssä tänään

Joo-oh. Tässä vuoden vaihtuessa on kait yleisenä tapana muistella ja reflektoida mennyttä vuotta ja miettiä tavoitteita uudelle. Mutta minun ei tee mieli reflektoida eikä miettiä yhtään mitään, eikä minulla ole tavoitteitakaan. Oikeastaan tämä on loistava tilanne... Jos on toinen jalka menneessä ja toinen tulevassa niin silloinhan päätyy kusemaan nykyhetken päälle, kuten sanonta kuuluu.

Jaa, semmoinen jäi viime vuodesta mieleen kun istuskeltiin Pitkon kanssa tuolla takapihalla joskus loppukesästä. Minä istuin portaalla käryttämässä sikaria ja Pitko möllötti siinä vähän matkan päässä. Ei tuullut yhtään ja aurinko paistoi oikein mukavasti ja lämpimästi puiden välistä justiinsa siihen kohtaan. Siinä oli hyvä olla, se oli hieno hetki ja jäi mieleen. Muistan ajatelleeni että "tässä on nyt vissiin semmoinen hetki johon pitäisi tarttua".

Tulevasta sen verran että jos rauhaa ja hiljaisuutta riittää niin hyvä on. Ja jos ei riitä, niin sitten ei ole ihan niin hyvä.