Tuesday, October 14, 2014

6.1. 2013


Nykyään puhutaan paljon yhteiskunnan kahtiajaosta, mutta minä olen sitä mieltä että se on pikemminkin jakautumassa kolmeen osaan: Eliittiin, Taviksiin ja Luusereihin.

Otetaanpas ensin se Eliitti. Minusta siihen kuuluu paljon muitakin kuin poliitikkoja, rikkaita yrityspomoja sun muita vastaavia. Siihen voidaan lukea myös julkkikset, urheilijat, edes jokseenkin varakkaat yrittäjät, hiukankin tunnetummat toimittajat, kulttuurivaikuttajat ja muut vastaavat. Perusteluna on se että nämähän limittyvät ja lomittuvat ja liittyvät toisiinsa ties millä tavoilla: Urheilijat ryhtyvät aktiiviuransa jälkeen poliitikoiksi, poliitikko on myös väistämättä julkkis, yrittäjät sponsoroivat sekä poliitikkoja että urheilijoita, toimittajat kirjoittavat näistä kaikista ja liikkuvat niiden seurassa, kulttuurivaikuttajilla on pääsy joka pöytään, politiikan toimittajat siirtyvät toimituksista politiikkaan ja sitä rataa. Kaikki nämä liikkuvat toistensa ympärillä kuin kalat vedessä ja niiden roolit hämärtyvät. Ja jokaiselle on yhteistä se, että ne eivät tajua reaalielämästä hittojakaan, vaan pyörivät siinä omassa maailmassaan joka on suurinpiirtein yhtä todellinen kuin kolmenkymmenen euron seteli.

Sitten ovat Tavikset. Jotkut voivat olla rikkaita, jotkut köyhiä. Jotkut ovat korkeassa asemassa ja jotkut matalassa, mutta kaikki ovat periaatteessa melko näkymättömiä. Tavikset pääsevät harvoin kiipeämään ylöspäin Eliitin joukkoon sillä niiltä puuttuu paitsi vetovoima, myös siihen tarvittavat kontaktit ja hyvävelikaverit. Tippuminen alaspäin Luuserisakkiin on sen sijaan erittäin mahdollista! Tavikset tuppaavat hyväksymään maailman sellaisena kuin se on ja samoin osansa siinä, kyseenalaistamatta paljoakaan ja siksi ne useimmiten ovat melko tyytyväisiä. Ja mikseivät olisi, sillä niillä on sentään jonkin verran rahaa ja usko elämään ja ihmiseen.

Ja siellä (täällä) pohjamudassa ovat Luuserit. Pitkäaikaistyöttömät, mielenterveysongelmaiset, rahattomat, ihan oikeasti syrjäytyneet, asunnottomat, köyhät eläkeläiset, sairaat vanhukset... Tätä listaahan riittää. Siihen voisi lisätä jokaisen jolla ei yhteiskunnassa ole ääntä eikä puolustajaa, ei yhtäkään eturyhmää tai lobbaria ja joista kukaan ei välitä. Periaatteessa minäkin kuulun tähän sakkiin, sillä ainakin Eliitin ja Tavisten mielestä varmaankin olen Luuseri ja tässä enemmistön diktatuurissa ja muka-demokratiassa Eliitti on se joka asettuu ehdolle ja Tavikset ovat ne jotka päättävät, että Eliitti saa päättää.

Mutta minä kyllä koitan käyttää ääntäni ja mesoa myös muiden Luuserien puolesta, ainakin nettikeskusteluissa. Minusta Luuserien sietäisi muutenkin pitää isompaa mekkalaa itsestään, sillä meitähän on julmetun paljon! Kuinkahan paljon? Viisisataa tuhatta? Miljoona? En tiedä, mutta varmasti enemmän kuin Eliittiä, se on päivänselvä juttu.

Luusereissa on hirveä potentiaali. En nyt tarkoita välttämättä taloudellista potentiaalia, vaan mahdollisuutta vaikuttaa. Sitä ehkä luulisi että kun kerran on marginaalissa, ei ole mitään mahdollisuuksia mihinkään, mutta se ei todellakaan pidä paikkaansa. Ensin täytyisi vain kiinnostua asioista ja sen jälkeen ymmärtää ne omat voimavaransa.

Nämä jutut tulivat mieleeni sieltä samaisesta Outi Alanko-Kahiluodon blogista jonne kirjoitin tuon Sauli Niinistö -kommenttini. Sinnehän tuli tietysti jos jonkinlaista kommentaaria, enemmän tai vähemmän kirjoitusvirheitä vilisevää ja luonnollisesti siellä myös yrittäjät tai ainakin yrittäjähenkiset intoutuivat oikein toden teolla morkkaamaan työttömiä, pienituloisia sun muita oleskelijoita ja vetelehtijöitä. Minä vastasin mm. näin:

"Ennen kaikkea mietin sitä, että minkähän alan yrittäjä tai wannabe päästelee tällaista tekstiä, jotta tietäisi sitten jatkossa boikotoida ja kehottaa muitakin samaan.

Sitäkin sopii miettiä, että myös meidän hengailija-luuserien on tehtävä ostoksia ja käytettävä palveluita. Näin ollen aika suuri osa niistä rahoista, jotka meillä on käytössämme, kilahtaa sinne yrittäjän kassaan. Pitäisikö yrittäjien alkaa valita asiakkaansa, jos kaikkien raha ei olekaan samanarvoista? Minusta olisi mainiota jos parturin, autokorjaamon tms. ovella olisi lappu “ei työttömille”, “ei pienituloisille” tai “ei toimeentulotukiasiakkaille”.

Toisten siivellä elämisestä sen verran, että jos ei ole asiakkaita, ei ole yrittäjiäkään. Ja silloin jäävät ne isot tienestit saamatta".

Fellow-Luusereille haluaisin sanoa, että ei se ole mikään häpeä jos ei menesty tässä yhteiskunnassa. (Käytetään nyt menestymisen mittareina niitä mitä yleensäkin, eli rahaa, valtaa ja sosiaalista arvonantoa vaikkei niillä olekaan mitään tekemistä todellisen menestyksen kanssa, jonka ainoa oikea mittari on elämänilo). Pikemminkin se ns. menestyminen on häpeällistä, sillä tässä maailmassahan pärjäävät vain ahneet pyrkyrit, psykopaatit ja narsistit!

Minusta meillä Luusereilla pitäisi olla jokin yhteinen... niin mikä? Foorumi? Tahtotila? Olisi mahtavaa jos yhteiskunnan vähäosaiset ja potkitut voisivat jollain tavalla yhdistyä edes jossain määrin. En tarkoita mitään järjestötoimintaa tai yhdistystä, siellä politikoinnista ja byrokratiasta tulee äkkiä pääasia, vaan jotain vapaamuotoisempaa. Sitten voisi aina käyttää yhteistä ääntä, kun joku alkaisi huudella laiskureista ja oleskelijoista ja surkimuksista joita kunnon veronmaksajien pitää elättää ja jotka pitäisi pistää pakkotyöhön hetimiten. Kun Jyri Häkämies tai Juhana Vartiainen taas möläyttäisi jotakin, voisi heti julistaa vaikka että no niin, me boikotoidaan nyt näitä ja näitä kohteita tästä lähtien eikä takuulla haeta yhtään töitä ja rötvätään oikein olan takaa, ja valitukset voi osoittaa edellämainituille herroille.

No comments:

Post a Comment