31.12. 2012

Luin äsken kauhukseni että joku Daniel Craig on valittu maailman tyylikkäimmäksi mieheksi. Ei takuulla ole puoliksikaan niin tyylikäs kuin minä! Ei ainakaan niiden kuvien perusteella, joita oli siinä jutun liitteenä. Tyyppihän näyttää keski-iän kriisiä potevalta vantaalaisinsinööriltä, joka on ostanut kuteensa Jim & Jillistä siskontyttären toimiessa makutuomarina.

Se on vuoden viimeinen päivä sitten. Sattumoisin tänään on myös Reetan syntymäpäivä ja minulla on sille mainio lahja: Taannoin divarista löytynyt CD -boksi joka sisältää Purtsi Keväänteinin sekä E -kadun Orkesterin livetallenteita vuosilta 1975 - 85. Se on iso boksi ja siinä on mukana kirjanen, jossa on paljon valokuvia ja kaikkien biisien sanat.

Tyrkkäsin levyboksin suureen pahvilaatikkoon, täytin koko hoidon sanomalehtipaperista rytätyillä tolleroilla ja vedin jeesusteipillä umpeen. Tuli kaunis paketti! Ja koska Reetan armaan aviomiehen Villen pitää myöskin saada Riitan syntymäpäivälahja, kaivoin arkistostani oikein kammottavan virallisenruskean kirjekuoren, sujautin sinne Dr. Johnin levyn ja teippasin tanakasti kiinni lahjapakaasin kanteen.

Noin muuten en tykkää tästä päivästä yhtään. Jos pitäisi jakaa Vuoden Paskin Päivä -titteli, niin uudenvuodenaatto olisi ehkä jopa ykkösehdokas sen saajaksi. Helvata niitä pommeja ja raketteja, en siedä niitä vähääkään. Pitko ei onneksi niistä juuri hetkahda, ja mehän asutaan täällä korvessa. Jossain taajamassa tai kaupungissa tekisi varmasti mieli osallistua itsekin paukutteluun - nimittäin ns. kovat piipussa... Uuden vuoden "juhlinnassa" näet yhdistyy kaksi syvästi vihaamaani asiaa: Känniääliöt ja yhtäkkiset kovat äänet.