Kirjoitin
joskus taannoin ettei netti ole passivoinut minua, mutta se pitää
paikkansa vain sosiaalisessa mielessä. Nämä ns. kotihommat
tuppaavat jäämään tekemättä jos tietokone on päällä. Tänään
se ei vielä päivällä ollut... Vaikka eipä se silti netin vika
ole jos minä jumahdan sen eteen, kyllä se on ihan minusta itsestäni
kiinni.
Yksi
homma mikä pitäisi hoitaa on tämän työhuoneen siivous. Tämä on
muutaman neliön koppi jossa on työpöytä ja työpöydän päällä
tietokone ja skanneri, sitten on yksi arviolta metrin levyinen
kirjahyllyn osa jossa on Pylly-Paavon terraario ja maalausvermeet (ne
eivät siis ole Pylly-Paavon vaan minun) ja muuta rompetta, ja vielä
maalauspöytä joka on täydellisen kaaoksen vallassa. Siinä ei
tällä hetkellä mahtuisi maalaamaan edes miniatyyriä, sillä sen
päällä seilaa työkaluja ja kirjoja ja kyniä ja saksia ja
laatikoita joissa on ruuveja sun muuta sälää. Maalauspöydän ja
seinän väliin jäävässä tilassa taas on kasa pahvilaatikoita,
joita olen säästellyt siltä varalta että joskus tulisi tarvetta.
Muu
kämppä ei ole kaaoksen vallassa, mutta tämä huone on aivan
hirveässä lyönnissä. Jostain syystä noiden pahvilaatikoiden
siirtäminen täältä kellariin vaikuttaa ainakin toistaiseksi
täysin ylivoimaiselta tehtävältä. Ei siihen varmaankaan menisi
kuin puoli tuntia jos vain saisi aloitettua, mutta enpähän saa...
Minulla on aina ollut tuota samaa vaivaa, ihan naurettavan
pikkujutunkin teko voi olla tyystin mahdotonta. Mahtaakohan se
liittyä pakko-oireisuuteen vai mitä hittoa se on? Joskus joku
pullonkorkki tai suklaapatukan käärepaperi voi maata jossain hyllyn
reunalla viikotolkulla, kun en vain saa vietyä sitä roskiin.
Sama
juttu oli aikoinaan työelämässä: Sitä näki, huomasi ja tiedosti
jonkun homman joka olisi pitänyt tehdä, mutta tekemättä se jäi.
Eikä niin käynyt vain muutamia kertoja vaan vähintään satoja
kertoja.
No comments:
Post a Comment