9.11. 2012

Tänään kuuntelin autossa Professor Longhairia. Jos olisin lääkäri, määräisin takuulla Professor Longhairia masikseen, on se niin messevää tavaraa! Varmasti toimii paremmin kuin Cipralex! Eikä aiheuta erektiohäiriöitä!

Autossa olin sen takia, että piti hakea syötävää tuolle toiselle elämänkumppanilleni eli Pylly-Paavolle. Se on mehikolainen punapersuslintuhämähäkki ja syöpi ravinnokseen sirkkoja. Alunperin Pylly-Paavo tuli minulle "puoleksi vuodeksi" hoitoon - silloin oli muistaakseni vuosi 2006...

Tuolloin Pylly-Paavon nimi oli vielä pelkkä Pylly, mutta minä lisäsin siihen Paavon sillä minusta se oli jotenkin paavomaisen näköinen. Sitä paitsi Paavo rimmasi hyvin Leevin kanssa. Leevi puolestaan oli kookas chileläinen tarantella, jonka kanssa minulla oli pitkä yhteinen taival. Hommasin Leevin samana päivänä kun täytin 19, ja toissa vuonna se sitten kuolla kupsahti. Hautasin sen etupihalle syreenin viereen, mutta nyt ei enää ole koko syreeniä kun ilkeät raksamiehet tulivat viime kesänä ja kaivoivat koko pihan auki. Mokomat hautarauhan häiritsijät, helevetti! Toivottavasti Leevin pieni karvainen haamu kummittelee niille joka ikinen päivä ja joka ikinen yö.

Ehkä on vähän hölmöä antaa hämiksille miesten nimiä, koska useimmiten lemmikeiksi myytävät ovat naaraita. Mutta minkäs teet kun ne ovat niin pörröisiä ja maskuliinisen näköisiä. Jos omistukseeni jostain syystä ilmaantuu vielä lisääkin hämähäkkejä niin ehkäpä voisin käyttää nimiä Marita, Jarmila, Jordanka, Petra tms. Yleisurheilun lähihistoriaa tuntevat tietänevät miksi.

Tuli tuossa mainittua sana "lemmikki", mutta ei noista oikein lemmikeiksi ole. Ei niihin juuri kiinny, tai jotkut varmasti kiintyvät mutta minä en. Tottakai niistä huolehtii parhaansa mukaan, mutta eivät ne oikein sielun kannelta heläytä... Silläpä olenkin ajatellut että jahkapa Pylly-Paavo joskus poistuu residenssistäni joko luonnollisista tai luonnottomista syistä, niin en hommaa enää uutta ainakaan vähään aikaan. Keisariskorpionia harkitsin muinoin, se on komea otus, mutta sekin ajatus jäi sitten toteuttamatta.

Rosvorapu olisi kyllä hieno, sellainen roskaämpärin kokoinen rapueläin jolla on VALTAVAT sakset. Siihen jo varmaan kiintyisi, on se niin uljas. Voisi sitten ulkoiluttaa sitä tuolla kylänraitilla ja sanoa että tules nyt, Rudolf. Tietysti sen nimi olisi Rudolf, Rosvo-Rudolfin mukaan. Tai jos se olisi tyttörosvorapu niin sitten sen nimi olisi Ronja ja sillä olisi vaaleanpunainen rusetti.