10.12. 2012

Soitinpa tuossa työkkäriin nimikkotyöntekijälleni. Oli nimittäin sovittu, että ottaisin yhteyttä viimeistään 14. päivä joulukuuta ja kertoisin missä mennään. Nyt en tosin saanut kerrottua yhtään mitään mistään, sillä työkkärin tädillä oli asiakasta ja palaveria ja kauhea kiire. Se lupasi soittaa minulle huomenna. Hyvä onkin, niin saapa tuonkin asian hoidettua.

Työkkäristä tuli mieleen se kuinka opiskeluaikana erään kollegan päättötyön aiheena olivat ne ihmiset jotka ovat periaatteessa työkyvyttömiä mutta silti työkkärin kirjoilla. Minulle oli silloin suuri yllätys että sellaisia ihmisiä on niin paljon, muistan ajatelleeni että tässä kohtaa on jokin todella pahasti vinksallaan. Enpä kylläkään olisi uskonut että päädyn vielä itse saman sortin kastiin. No, elämä on täynnä yllätyksiä, hah hah haa.

Nettipalstalla on tänään ollut puhetta suomalaisesta juoma"kulttuurista". Tämä kyseinen kulttuurihan on yksi merkittävimmistä tekijöistä, jotka ovat johtaneet siihen etten yleisesti ottaen pidä ihmisistä. On se niin uskomattoman vastenmielistä potaskaa. Vaikkei tässä jokapäiväisessä elämässään enää liiemmin joudu tekemisiin känniääliöiden kanssa, niin virtuaalimaailmassakin niistä saa ihan tarpeeksensa.

Miten helkkarissa niin moni jämähtää iäkseen sille kasiluokkalaisen henkiselle tasolle? On kamala katsoa kuinka keski-ikäiset ämmät ja äijät tilittävät pitkin poikin kuinka ryypättiin ja oksennettiin ja paskannettiin ja hauskaa oli vaikka mitään en muista, aijaijai kun on hirveä rapelo, ikinä en enää juo. Ja seuraavana viikonloppuna taas sama uusiksi ja se jatkuu vuodesta toiseen. Kyllä jo tulee mieleen, että aktiivinen eutanasia olisi yhteiskunnassamme erittäin suotavaa.

Ja kun olisikin niin, että pelkästään idiootit ryyppäävät. Mutta ei, kun noin muuten ihan älykkäätkin ihmisyksilöt harjoittavat aivan samaa. Vai ovatko ne sitten älykkäitä ensinkään? Vai onko tuossa kuviossa joku sellainen ratkaiseva tekijä mitä minä en ymmärrä?

No jaa, en kyllä haluakaan ymmärtää. Ja vaikka ymmärtäisinkin niin se olisi varmaan ihan se ja sama, tokko minä känniääliöistä ja juopoista tykkäisin sen enempää vaikka ymmärtäisin niitä niin kovasti että ymmärrystä tihkuisi perslävestäkin.

(myöhemmin)

Höhöö, kerrankin meni puhelinmyyjä hiljaiseksi. Katselin juuri Prisma -dokumenttia kun puhelin soi. Siellähän soitteli oikein miellyttävä-ääninen nuori neito jostain energiapuljusta. Keskustelu eteni tällä viisiin:

Jani: Jjani.

Myyjä: No se ja se siitä ja siitä energiayhtiöstä hei!
J: Mmoro.
M: Kuule, kukas on sun sähköntoimittaja tällä hetkellä?
J: Forttumi kai.
M: Okei. Ja minkäs kokosia sähkölaskuja sulle tulee?
J: Mitä väliä sillä on minkä kokosia ne on kun sossu maksaa!

Sitten tulikin hiljaista. Hiljaisuutta kesti ehkä vajaat kymmenen sekuntia, sen jälkeen myyjäneitonen koitti sanoa jotakin mutta rupesikin nauramaan. Mikäs siinä, minäkin nauroin. Sitten toivoteltiin hyvät joulun odotukset ja sanottiin että morjens vaan.