Viime
yönä oli sakein sumu jonka olen ikinä silmilläni nähnyt. Sen
seassa kuljeskellessa tuli oikein miellyttävän epätodellinen olo.
Vielä jos metsästä olisi kantautunut hirvien mölinää, tunnelma
olisi ollut lähes täydellinen. Mutta ehkäpä hirvet olivat menneet
aikaisin nukkumaan.
Tänään
on hieno keli, aurinko paistaa ja on täysin tuuletonta. Tulin juuri
äsken sisälle, oltiin hiukan Pitkon kanssa käyskentelemässä ja
nuuskimassa ja polttamassa sikaria. Naapurin perhe teki lähtöä
jonnekin, nuorimmainen lapsi nimeltä Anni mulkoili minua ensin
epäluuloisesti mutta sitten kun sanoin "moi Anni" ja
heilutin, se alkoi hymyillä ja vilkutti takaisin. Anni aina hymyilee
ja nauraa minulle, se kai ymmärtää ettei tuota tarvitse ottaa
kovin vakavasti.
Eilen
en toimertunutkaan päiväkirjanpitoon. On kumma miten kirjoittaminen
(oli sitten fiktiota tai faktaa tai jotain siltä väliltä) sujuu
aina ns. huonoina päivinä paremmin. Ja eilen oli pitkästä aikaa
selkeästi hyvä päivä, olin nukkunut yön rauhallisesti ja olin
pirtsakka ja hyvällä tuulella. Eipä tässäkään päivässä
tunnu mitään vikaa olevan, toisaalta, mutta kirjoitetaan nyt kun
juuri tässä kohtaa ei ole kummempaa tekemistä.
Alunperin
minulla oli aikomus kirjoittaa vuoden ajan joka päivä, mutta siitä
suunnitelmasta tajusin sentään luopua ajoissa. Kirjoittaminen olisi
mennyt pakkopullaksi ja pakkopulla on sen lajin leivonnainen että
siitä minä en pidä ollenkaan. Sain jo kakara-aikoina ihan
tarpeekseni kaikenmaailman pakoista, silloin sitä osastoa riitti
hyvinkin yli sietokyvyn. Ja näyttääpä tätä tekstiä syntyvän
näinkin. Jos joskus jää päiviä väliin, niin so what.
Kirjoittamisesta
ja huonoista päivistä tuli mieleen elämäni hirvittävin
ahdistuskausi loppukesästä 2007. Sen aikana nimittäin tuli
tekstiä! Ja vieläpä sellaista jota ei juuri tarvinnut jälkikäteen
korjailla.
No comments:
Post a Comment