Tuesday, September 2, 2014

4.11. 2012


Viime yönä oli sakein sumu jonka olen ikinä silmilläni nähnyt. Sen seassa kuljeskellessa tuli oikein miellyttävän epätodellinen olo. Vielä jos metsästä olisi kantautunut hirvien mölinää, tunnelma olisi ollut lähes täydellinen. Mutta ehkäpä hirvet olivat menneet aikaisin nukkumaan.

Tänään on hieno keli, aurinko paistaa ja on täysin tuuletonta. Tulin juuri äsken sisälle, oltiin hiukan Pitkon kanssa käyskentelemässä ja nuuskimassa ja polttamassa sikaria. Naapurin perhe teki lähtöä jonnekin, nuorimmainen lapsi nimeltä Anni mulkoili minua ensin epäluuloisesti mutta sitten kun sanoin "moi Anni" ja heilutin, se alkoi hymyillä ja vilkutti takaisin. Anni aina hymyilee ja nauraa minulle, se kai ymmärtää ettei tuota tarvitse ottaa kovin vakavasti.

Eilen en toimertunutkaan päiväkirjanpitoon. On kumma miten kirjoittaminen (oli sitten fiktiota tai faktaa tai jotain siltä väliltä) sujuu aina ns. huonoina päivinä paremmin. Ja eilen oli pitkästä aikaa selkeästi hyvä päivä, olin nukkunut yön rauhallisesti ja olin pirtsakka ja hyvällä tuulella. Eipä tässäkään päivässä tunnu mitään vikaa olevan, toisaalta, mutta kirjoitetaan nyt kun juuri tässä kohtaa ei ole kummempaa tekemistä.

Alunperin minulla oli aikomus kirjoittaa vuoden ajan joka päivä, mutta siitä suunnitelmasta tajusin sentään luopua ajoissa. Kirjoittaminen olisi mennyt pakkopullaksi ja pakkopulla on sen lajin leivonnainen että siitä minä en pidä ollenkaan. Sain jo kakara-aikoina ihan tarpeekseni kaikenmaailman pakoista, silloin sitä osastoa riitti hyvinkin yli sietokyvyn. Ja näyttääpä tätä tekstiä syntyvän näinkin. Jos joskus jää päiviä väliin, niin so what.

Kirjoittamisesta ja huonoista päivistä tuli mieleen elämäni hirvittävin ahdistuskausi loppukesästä 2007. Sen aikana nimittäin tuli tekstiä! Ja vieläpä sellaista jota ei juuri tarvinnut jälkikäteen korjailla.

No comments:

Post a Comment