Voi
vittu mikä päivä jo tähän mennessä ja kello on vasta 14.05.
Könysin
yhdeltätoista sängystä ja aloin tihrustaa digiboksia, jonka
näytössä ei näkynyt yhtään mitään. Silmälasit päähän,
olkkarin valokatkaisinta renkuttamaan ja karu totuus varmistui:
Sähköt ovat poikki. Ja olivatkin kuulemma olleet aamukahdeksasta
alkaen. Aiemmin yöllä oli ollut jo parin tunnin katko.
Loistava
tsägä: Vuoden kylmin päivä ja sähköt töttöröö, jolloin
katkeaa tietysti lämmityskin. Eikä täällä kämpässä ole
muutenkaan tarjennut mitenkään kehuttavasti, kun lämmityksen ja
patterien kanssa on ollut yhtä taistelua loppukesästä alkaen.
Sähköt palautuivat puoli kahdentoista jälkeen ja tällä hetkellä
täällä on sellaiset 17 astetta lämmintä, tässä työhuoneessa
ehkä viitisentoista astetta.
Tietokoneen
käynnistys paljasti uuden kivan pikku yllärin: Netti ei toimi.
Minulla ja Reetalla on yhteinen linja ja ADSL-boksi on Reetan
huushollissa. Kyseinen boksi on mitä ilmeisimmin hajalla, ja Oitista
sellaista ei saa. Mahtavaa. Yleensä ukonilma hajottaa sen lootan
(niitä on pätkähtänyt tässä vuosien saatossa ainakin neljä)
mutta nyt näköjään riitti tuo sähköjen pätkiminen. Reetan ukko
Ville saapi sitten tuoda illalla uuden boksin, joka toivottavasti
ratkaisee ongelman.
Täällä
sitä nyt sitten istutaan kylmässä ilman nettiä. Jee. Ai niin,
mainittu digiboksi muuten temppuilee myös toisinaan. Johan se onkin
varmaan kaksi vuotta vanha. Luultavasti se hajoaa lopullisesti
jouluaatonaaton iltana. Tuppaa huvittamaan ja potuttamaan, että se
yli 20 -vuotias JVC:n kuvaputkitelkkari johon digiboksi on liitetty,
toimii moitteettomasti. Hienoa tämä nykytekniikka ja se kuinka
kaikki siihen liittyvä tehdään niin laadukkaaksi että itseäkin
hirvittää. Digi digi vaan, sano.
(myöhemmin)
Kello
on 20.25. Ulkolämpötila huitelee miinus kahdessakymmenessä.
Sisätiloissa on lämpömittarin mukaan puolitoista astetta
lämpimämpää kuin päivällä, mutta ei siltä tunnu. Ensi yöstä
saattaa tulla mielenkiintoinen. Pitko tekee kyllä parhaansa
lämmittimenä, mutta kun se on niin kovin pieni...
Puolitoistametrinen mäyräkoira olisi nyt kätevä.
Minusta
Aspergerin syndroomassa yksi ehdottomasti kököimmistä jutuista on
tämä aistihavaintoihin jämähtäminen. Jos haistat jotakin pahaa,
se on tuntuvinaan nenässä vielä tuntikausien päästä ja
aiheuttaa ihan ehtaa pahoinvointia. Ja jos maistat jotakin iljettävää
tai lusikka kolahtaa syödessä hampaaseen, olo on hankala vielä
kauan jälkeenpäin. Sama pätee kylmyyteen: Jos alkaa kerran
palella, niin sitten paleltaa koko päivän. Sitä voi istua kuuman
patterin vieressä tai äärimmilleen lämmitetyssä autossa, mutta
silti palelee. Joskus olen kananlihalla saunassakin. Nyt minusta
tuntuu siltä että olen palellut yhtäjaksoisesti ainakin viimeiset
neljä kuukautta. Sormetkin ovat olevinaan aivan kohmeessa.
Voi
helvata, saisi nyt sen netin toimimaan. Se kun pätkäisee niin
siinähän menee sosiaalinen elämä saman tien, seksielämästä nyt
puhumattakaan.
No comments:
Post a Comment