Sunday, September 21, 2014

3.12. 2012


Voi vittu mikä päivä jo tähän mennessä ja kello on vasta 14.05.

Könysin yhdeltätoista sängystä ja aloin tihrustaa digiboksia, jonka näytössä ei näkynyt yhtään mitään. Silmälasit päähän, olkkarin valokatkaisinta renkuttamaan ja karu totuus varmistui: Sähköt ovat poikki. Ja olivatkin kuulemma olleet aamukahdeksasta alkaen. Aiemmin yöllä oli ollut jo parin tunnin katko.

Loistava tsägä: Vuoden kylmin päivä ja sähköt töttöröö, jolloin katkeaa tietysti lämmityskin. Eikä täällä kämpässä ole muutenkaan tarjennut mitenkään kehuttavasti, kun lämmityksen ja patterien kanssa on ollut yhtä taistelua loppukesästä alkaen. Sähköt palautuivat puoli kahdentoista jälkeen ja tällä hetkellä täällä on sellaiset 17 astetta lämmintä, tässä työhuoneessa ehkä viitisentoista astetta.

Tietokoneen käynnistys paljasti uuden kivan pikku yllärin: Netti ei toimi. Minulla ja Reetalla on yhteinen linja ja ADSL-boksi on Reetan huushollissa. Kyseinen boksi on mitä ilmeisimmin hajalla, ja Oitista sellaista ei saa. Mahtavaa. Yleensä ukonilma hajottaa sen lootan (niitä on pätkähtänyt tässä vuosien saatossa ainakin neljä) mutta nyt näköjään riitti tuo sähköjen pätkiminen. Reetan ukko Ville saapi sitten tuoda illalla uuden boksin, joka toivottavasti ratkaisee ongelman.

Täällä sitä nyt sitten istutaan kylmässä ilman nettiä. Jee. Ai niin, mainittu digiboksi muuten temppuilee myös toisinaan. Johan se onkin varmaan kaksi vuotta vanha. Luultavasti se hajoaa lopullisesti jouluaatonaaton iltana. Tuppaa huvittamaan ja potuttamaan, että se yli 20 -vuotias JVC:n kuvaputkitelkkari johon digiboksi on liitetty, toimii moitteettomasti. Hienoa tämä nykytekniikka ja se kuinka kaikki siihen liittyvä tehdään niin laadukkaaksi että itseäkin hirvittää. Digi digi vaan, sano.


(myöhemmin)
Kello on 20.25. Ulkolämpötila huitelee miinus kahdessakymmenessä. Sisätiloissa on lämpömittarin mukaan puolitoista astetta lämpimämpää kuin päivällä, mutta ei siltä tunnu. Ensi yöstä saattaa tulla mielenkiintoinen. Pitko tekee kyllä parhaansa lämmittimenä, mutta kun se on niin kovin pieni... Puolitoistametrinen mäyräkoira olisi nyt kätevä.

Minusta Aspergerin syndroomassa yksi ehdottomasti kököimmistä jutuista on tämä aistihavaintoihin jämähtäminen. Jos haistat jotakin pahaa, se on tuntuvinaan nenässä vielä tuntikausien päästä ja aiheuttaa ihan ehtaa pahoinvointia. Ja jos maistat jotakin iljettävää tai lusikka kolahtaa syödessä hampaaseen, olo on hankala vielä kauan jälkeenpäin. Sama pätee kylmyyteen: Jos alkaa kerran palella, niin sitten paleltaa koko päivän. Sitä voi istua kuuman patterin vieressä tai äärimmilleen lämmitetyssä autossa, mutta silti palelee. Joskus olen kananlihalla saunassakin. Nyt minusta tuntuu siltä että olen palellut yhtäjaksoisesti ainakin viimeiset neljä kuukautta. Sormetkin ovat olevinaan aivan kohmeessa.

Voi helvata, saisi nyt sen netin toimimaan. Se kun pätkäisee niin siinähän menee sosiaalinen elämä saman tien, seksielämästä nyt puhumattakaan.


No comments:

Post a Comment