No
niin, nyt on eksän lahja viety Itellan kuskattavaksi. Toivottavasti
eivät kovin murjo sitä siellä... Pakkasin sen kyllä hyvin, ekana
tyrkkäsin piirroksen muovitaskuun ja sitten laitoin muovitaskun
piirroksineen kahden pahvilevyn väliin, teippasin koko hoidon umpeen
ja tungin isoon kirjekuoreen. Tuolla konstilla ainakin ne kuvatukset
jotka joskus lähetin Autismi- ja Aspergerliiton näyttelyyn,
säilyivät ehjinä. Niiden saaminen takaisin sieltä olikin luku
sinänsä, mutta eipä nyt mennä siihen.
Kävin
myös Kirjapörssissä ja löysinkin kiintoisia opuksia, mm. Sun Tzun
"Sodankäynnin taidon" jonka olen halunnut lukea jo
pitkään. Nyt se tosin on karanteenissa, sillä Kirjapörssin
myyjättärellä oli ilmeisesti megalomaaninen allergiakohtaus tahi
kaamea flunssa - tuo neito nimittäin aivasti ainakin kymmenen kertaa
sinä aikana kun olin paikalla. Ostotapahtuman jälkeen painelin
tukka putkella miestenhuoneeseen, jossa jynssäsin käteni puhtaaksi.
Yleensä kartan julkisten paikkojen WC-tiloja kuin Antti Kaikkonen
totuutta, mutta nyt oli pakkotilanne. Ja välittömästi kotiin
päästyäni toistin huolellisen puhdistusoperaation. Kauankohan
ihmisrään mukana lentelevät basiliskot pysyvät hengissä?
Olen
tässä yrittänyt asennoitua alkavaan terapiaan, milloin se sitten
alkaakin. Siinä on parikin mietityttävää asiaa, ja ensimmäinen
niistä on itse terapeutti. Ihan ekana pitää nimittäin varmistaa,
että se ei ole hihhuli tai kokoomuslainen. Jälkimmäisiä en siedä
lähelläni missään olosuhteissa, ja ensinmainituilla ei ole mitään
asiaa tulla ronkkimaan minun aivojani. Eihän semmoisesta tule
mitään, että terapisti on vielä potilastakin kahelimpi!
No,
joku buddhalainen tai hindu vielä menisi, niillä on joskus ihan
järkeviäkin ajatuksia mutta uskallanpa epäillä ettei Riihimäen
psyk. polin henkilökunnassa ole yhtäkään semmoista. Kristinuskon
itsetunnottomaan, kiukuttelevaan ja ylipäätään infantiiliin
narsistijumalaan uskova terapeutti ei käy, ei sitten millään.
Kokonaan
toinen seikka on se, että pitkään jatkuvat viikottaiset
terapiakäynnit kuulostavat aika rankalta rupeamalta. Ihmisolentojen
kanssa tapahtuva sosialisointi nimittäin on aivan tolkuttoman
uuvuttavaa jo sinänsä, ja sitten on vielä se kun pitää höpöttää
asioista joita ei ehkä mielellään edes miettisi. Minulla on ollut
ihan riittämiin pakkoajatuksia sun muita vastaavia joita en ole
saanut ajettua pois päästäni, joten mitäpä jos jokin vanha
paskajuttu alkaa pyöriä repeatilla aivoissani enkä pääse siitä
eroon? Menneeseen elämääni mahtuu tukuittain skenaarioita joiden
en välttämättä haluaisi välkkyvän mieleni silmän edessä sen
ensimmäistäkään kertaa.
No,
kaipa se on riski joka on otettava. Noin ylipäätäänhän
terapiasta ei voi olla kuin hyötyä, vaikka se välillä
pahentaisikin oloa. Jos siellä pystyy käymään, niin sitten se
varmasti pitkässä juoksussa parantaa yleisfiilistä ja jos ei
pysty, niin siitä on sitten helppo vetää se johtopäätös että
jos mies ei kykene terapiaankaan, niin millä helkkarilla se sitten
muka kykenisi töihin?
Mitään
varsinaista tavoitetta tai toivottavaa tulosta en ole edes miettinyt.
Minä en paljoa toivo tai haaveile, se on turhaa touhua. Ainoa mistä
joskus haaveilen on lottovoitto ja sen myötä hankittava kivilinna,
jonka tilusten ympärillä on vähintään 15 metriä korkea muuri ja
muurin ulkopuolella sähköaita... Minä en ikinä "parane"
tai tule normaaliksi, enkä haluakaan tulla.
On
kuitenkin yksi asia jonka haluaisin muuttaa: Tahtoisin kyetä
suhtautumaan ihmisiin hiukan luottavaisemmin enkä niin
vainoharhaisen pessimistisesti kuin nyt. En tietenkään kaikkiin
ihmisiin, sillä ihmislaji on minun yleisessä arvojärjestyksessäni
huomattavasti alempana kuin esim. viemärirotat tai raatokärpäset,
mutta ihmisten joukossa on mahtavia poikkeusyksilöitäkin. Juuri sen
takia olisi päästävä edes osittain eroon tuosta patologisesta
nihilismistä, jotta voisi paremmin kommunikoida ja pitää yhteyttä
heidän kanssaan. Ehkä ihan livenäkin, oh hoh!
Olisihan
se myös ihan kiva saada välillä seuraakin sinne kivilinnaan. Tai
ainakin joskus. Naisseuraa, lähinnä. Ja ellei muuten niin
siivoamaan, hahaa!
No comments:
Post a Comment