Sitarin
kassajonossa kohtasin ilmiselvän hengenheimolaiseni, alle vuoden
ikäisen skidin joka istua nökötti siinä ostoskärryn istuimella.
Viihdytettiin sitten toisiamme kun oli pitkä jono ja sen äiteellä
paljon ostoksia joita piti nostella hihnalle... Ekaksi se hymyili ja
sitten minä hymyilin ja sitten hymyiltiin vuoron perään, minä
vilkutin sille ja taas hymyiltiin jne. Mainio kakara, sievä kuin
mikä ja sillä oli isot siniset silmänmollukat.
Niin
tosiaan juu, minähän täytän tänään 35 vuotta. Tosin vielä en
ole täyttänyt sillä kello on vasta puoli kolme ja mutsilta kuullun
perimätiedon mukaan olen syntynyt kello 16.12. Mitään sen
kummempaa haloota synttäripäivästä ei ole ollut, muutamia
onnitteluja ja kortteja on tullut ja se on ihan OK, sellaiset jaksaa
hyvin ottaa vastaan.
Henkilökohtaisesti
en välitä syntymäpäivästäni mitään, en minä näitä minään
rajapyykkeinä tai muuten huomionarvoisina asioina jaksa pitää.
Joskin nuorempana ja pöljempänä kyllä ajattelin että sitten kun
täytän kolmekymmentä minulla pitää olla omakotitalot ja
Ferrarit, jessus mitä potaskaa, onneksi aika on iskenyt vähän
tolkkua kaaliin. Eipä ollut omakotitaloja ja Ferrareita kun täytin
30, oli tämä sama vuokrarivarikämppä ja vanha Saab. No, toisaalta
sitten niiden lisäksi oli kyllä karmeita pelkotiloja ja
pakkoajatuksia ja niitä ei ihan joka jampalla olekaan, vaikka ikää
olisi vähän enemmänkin!
Enää
en Ferraria edes huolisi enkä muutakaan lätyskäautoa (ehkä
DeTomaso Mangustaa tai Lamborghini Miuraa lukuunottamatta), johan
minulla oli joskus Camaro Z-28 ja sekin oli mahastaan kiinni joka
ikisessä vauhtitöyssyssä ja autotallin kynnyksessä, mitä
semmoisilla tekee. Nyt minulla on Renault Megane ja se on ihan hyvä
peli se. Kyseisen Rellun takaikkunalla odottikin tänään ainoa
konkreettinen lahja jonka sain, Reetta-täti oli aamulla vienyt sen
sinne. Se oli tupla-DVD nimeltä "Hitler and the Nazis",
taidan säästää sen joulunpyhiksi. Minulla on ollut ajatuksena
taistella silloin yksi kaunokirjallinen projekti loppuun mutta jos
kirjoittaminen ei suju, niin yli neljä ja puoli tuntia Hitleriä ja
natseja tulee tosi tarpeeseen.
Työmarkkinatuet
olivat napsahtaneet eilen tilille ja tänään tuli lappu Kelasta:
"Teille
on maksettu työmarkkinatukea työttömyyden perusteella yhteensä
1050 päivältä".
Tonni tuli siis täyteen jo aikoja sitten, odotin että sen kohdalla
lähettävät iloisen onnittelukortin tai pistävät muutaman satasen
bonusta tilille. Mutta eipä silloin tapahtunut mitään tuollaista,
vaan ihan samat tylsät kirjeet sieltä saapuivat... No, eipä
toisaalta tullut myöskään menolippua keskitysleiriin. Vaikka
kaiken maailman björnwahlroosien ja mattiapusten yms. vässyköiden
mielestä varmaan joutaisi tullakin.
1050
päivää, se on kunnioitettava saavutus! Tätä tämä on kun ollaan
muka työnhakijana ja välillä odotellaan puolentoista vuoden ajan
vakuutusoikeuksien sun muiden hylkypäätöksiä. Jos en saa sitä
kuntoutustukea niin otan tavoitteeksi olla yhtäjaksoisesti vähintään
5000 päivää työmarkkinatuella. En voi sietää mitään
juhlallisuuksia, mutta jos se tulee täyteen niin pidän takuulla
bileet, ainakin täällä keskenäni.
No comments:
Post a Comment