Saturday, September 13, 2014

27.11. 2012


Sitarin kassajonossa kohtasin ilmiselvän hengenheimolaiseni, alle vuoden ikäisen skidin joka istua nökötti siinä ostoskärryn istuimella. Viihdytettiin sitten toisiamme kun oli pitkä jono ja sen äiteellä paljon ostoksia joita piti nostella hihnalle... Ekaksi se hymyili ja sitten minä hymyilin ja sitten hymyiltiin vuoron perään, minä vilkutin sille ja taas hymyiltiin jne. Mainio kakara, sievä kuin mikä ja sillä oli isot siniset silmänmollukat.

Niin tosiaan juu, minähän täytän tänään 35 vuotta. Tosin vielä en ole täyttänyt sillä kello on vasta puoli kolme ja mutsilta kuullun perimätiedon mukaan olen syntynyt kello 16.12. Mitään sen kummempaa haloota synttäripäivästä ei ole ollut, muutamia onnitteluja ja kortteja on tullut ja se on ihan OK, sellaiset jaksaa hyvin ottaa vastaan.

Henkilökohtaisesti en välitä syntymäpäivästäni mitään, en minä näitä minään rajapyykkeinä tai muuten huomionarvoisina asioina jaksa pitää. Joskin nuorempana ja pöljempänä kyllä ajattelin että sitten kun täytän kolmekymmentä minulla pitää olla omakotitalot ja Ferrarit, jessus mitä potaskaa, onneksi aika on iskenyt vähän tolkkua kaaliin. Eipä ollut omakotitaloja ja Ferrareita kun täytin 30, oli tämä sama vuokrarivarikämppä ja vanha Saab. No, toisaalta sitten niiden lisäksi oli kyllä karmeita pelkotiloja ja pakkoajatuksia ja niitä ei ihan joka jampalla olekaan, vaikka ikää olisi vähän enemmänkin!

Enää en Ferraria edes huolisi enkä muutakaan lätyskäautoa (ehkä DeTomaso Mangustaa tai Lamborghini Miuraa lukuunottamatta), johan minulla oli joskus Camaro Z-28 ja sekin oli mahastaan kiinni joka ikisessä vauhtitöyssyssä ja autotallin kynnyksessä, mitä semmoisilla tekee. Nyt minulla on Renault Megane ja se on ihan hyvä peli se. Kyseisen Rellun takaikkunalla odottikin tänään ainoa konkreettinen lahja jonka sain, Reetta-täti oli aamulla vienyt sen sinne. Se oli tupla-DVD nimeltä "Hitler and the Nazis", taidan säästää sen joulunpyhiksi. Minulla on ollut ajatuksena taistella silloin yksi kaunokirjallinen projekti loppuun mutta jos kirjoittaminen ei suju, niin yli neljä ja puoli tuntia Hitleriä ja natseja tulee tosi tarpeeseen.

Työmarkkinatuet olivat napsahtaneet eilen tilille ja tänään tuli lappu Kelasta: "Teille on maksettu työmarkkinatukea työttömyyden perusteella yhteensä 1050 päivältä". Tonni tuli siis täyteen jo aikoja sitten, odotin että sen kohdalla lähettävät iloisen onnittelukortin tai pistävät muutaman satasen bonusta tilille. Mutta eipä silloin tapahtunut mitään tuollaista, vaan ihan samat tylsät kirjeet sieltä saapuivat... No, eipä toisaalta tullut myöskään menolippua keskitysleiriin. Vaikka kaiken maailman björnwahlroosien ja mattiapusten yms. vässyköiden mielestä varmaan joutaisi tullakin.

1050 päivää, se on kunnioitettava saavutus! Tätä tämä on kun ollaan muka työnhakijana ja välillä odotellaan puolentoista vuoden ajan vakuutusoikeuksien sun muiden hylkypäätöksiä. Jos en saa sitä kuntoutustukea niin otan tavoitteeksi olla yhtäjaksoisesti vähintään 5000 päivää työmarkkinatuella. En voi sietää mitään juhlallisuuksia, mutta jos se tulee täyteen niin pidän takuulla bileet, ainakin täällä keskenäni.




No comments:

Post a Comment