Piti
mennä divariin, mutta lumituisku ei inspiroinut lähtemään
kaupungille. Niinpä olen kökkinyt kotosalla, pörrännyt netissä,
tehnyt lumitöitä (töitä, yök) ja tsekkaillut myyntiin meneviä
kirjoja, joista osa on tarkoitus viedä sinne divariin sitten joskus,
osa kirpparille ja osa jättää säilöön odottelemaan aikoja
parempia. Minulla on melko tavalla kaikenlaista omituista
englanninkielistä kirjallisuutta jota on ihan turha viedä divariin
tai edes kirpputorille, eivät ne mene kaupaksi.
Meikäläisellähän
on muiden OCD -piirteiden lisäksi myös tuota hamstraustaipumusta.
En minä kerää romua kämppääni ja huushollini on pölyä
lukuunottamatta siisti, mutta taipumus on olemassa ja nykyisellään
se keskittyy kirjoihin. Erityisesti ns. klassista kauhua sisältäviin
teoksiin sekä tiettyjä erikoisaloja käsitteleviin opuksiin. Vaikka
mainittu taipumus pysyykin useimmiten hallinnassa, mopo lähtee
välillä käsistä - onneksi ei kuitenkaan kovin usein.
Tämä
hamstrausjuttu on semmoinen, että sen kurissa pitäminen vaatii ihan
aktiivista ajattelua ja oman toimintansa kyseenalaistamista. Se jo
auttaa paljon, kun tiedostaa ongelman. Aika monet hamstraajat pitävät
itseään keräilijöinä, ja omallakin kohdalla tuo on ollut
tavallaan pakonomaista keräilyä. Viime vuosina on ollut "pakko"
saada kauhukirjoja, kakarana keräsin lyijytäytekyniä (minulla oli
niitä suorastaan tolkuton määrä), aktiivisten bändihommien
aikaan piti saada kitaroita ja bassoja ja ties mitä milloinkin. Se
on muuten kauhea tunne kun jostain esineestä tulee pakkomielle,
siinä menee rahaa ja tanner tömisee ja aitaa kaatuu. Ja lopulta jää
aina lannistuneen tyhjä olo ja hirveä pettymys, sekä itseen että
siihen hankintaan.
No comments:
Post a Comment