Saturday, September 27, 2014

13.12. 2012


Piti mennä divariin, mutta lumituisku ei inspiroinut lähtemään kaupungille. Niinpä olen kökkinyt kotosalla, pörrännyt netissä, tehnyt lumitöitä (töitä, yök) ja tsekkaillut myyntiin meneviä kirjoja, joista osa on tarkoitus viedä sinne divariin sitten joskus, osa kirpparille ja osa jättää säilöön odottelemaan aikoja parempia. Minulla on melko tavalla kaikenlaista omituista englanninkielistä kirjallisuutta jota on ihan turha viedä divariin tai edes kirpputorille, eivät ne mene kaupaksi.

Meikäläisellähän on muiden OCD -piirteiden lisäksi myös tuota hamstraustaipumusta. En minä kerää romua kämppääni ja huushollini on pölyä lukuunottamatta siisti, mutta taipumus on olemassa ja nykyisellään se keskittyy kirjoihin. Erityisesti ns. klassista kauhua sisältäviin teoksiin sekä tiettyjä erikoisaloja käsitteleviin opuksiin. Vaikka mainittu taipumus pysyykin useimmiten hallinnassa, mopo lähtee välillä käsistä - onneksi ei kuitenkaan kovin usein.

Tämä hamstrausjuttu on semmoinen, että sen kurissa pitäminen vaatii ihan aktiivista ajattelua ja oman toimintansa kyseenalaistamista. Se jo auttaa paljon, kun tiedostaa ongelman. Aika monet hamstraajat pitävät itseään keräilijöinä, ja omallakin kohdalla tuo on ollut tavallaan pakonomaista keräilyä. Viime vuosina on ollut "pakko" saada kauhukirjoja, kakarana keräsin lyijytäytekyniä (minulla oli niitä suorastaan tolkuton määrä), aktiivisten bändihommien aikaan piti saada kitaroita ja bassoja ja ties mitä milloinkin. Se on muuten kauhea tunne kun jostain esineestä tulee pakkomielle, siinä menee rahaa ja tanner tömisee ja aitaa kaatuu. Ja lopulta jää aina lannistuneen tyhjä olo ja hirveä pettymys, sekä itseen että siihen hankintaan.

No comments:

Post a Comment