Kylläpä
minä nyt olen suosittu kun taas tuli fanipostia, tällä kertaa
Viestintävirastosta! Vielä pitäisi maksaa 14 euroa ja 80 senttiä
TV-maksua. Maksulapun lisäksi mukana oli kirje: "Radiolupamaksuja,
myöhemmin TV-lupa- ja TV-maksuja, alettiin periä vuonna 1927 ja
niitä kerättiin 85 vuotta. Viestintävirasto kiittää Teitä
näistä vuosista".
No
olkaapa hyvät! Oh hoh! Kylläpä nyt tuli liikuttunut olo kun näin
kiitetään! Vaikka en ehtinytkään olla messissä ihan koko
kahdeksaakymmentäviittä vuotta, niin siitä huolimatta.
(myöhemmin)
Tuli
nettipalstalla puhetta ihmisten hyvyydestä ja pahuudesta, joten
kirjataanpas ajatuksia tännekin. Minähän en usko ihmisten
hyvyyteen tai pahuuteen ollenkaan, minun mielestäni hyvää ja pahaa
ei ole olemassakaan vaan ne ovat teologien, filosofien yms.
huuhailijoiden keksintöä.
Otetaanpa
esimerkki. Meillä on tässä henkilö X, oikea "pahuuden"
perikuva joka on... öö, mitäs tässä nyt keksisi, sanotaan vaikka
että se on käyttänyt ensin viatonta lapsosta hyväkseen ja sitten
vielä tappanut sen julmasti, sehän nyt on varmasti kliseisintä
pahuutta mitä olla voi. Se on paha, eikö vain? Mutta sitten on myös
henkilö Y, joka ei ole käyttänyt lasta hyväkseen eikä tappanut.
Onko henkilö Y täten HYVÄ? Vai onko hän vain NEUTRAALI? Mitäs
jos henkilö Y:llä on hirveitä hyväksikäyttö- ja
tappamisfantasioita, mutta hän ei ole toteuttanut niitä? Onko hän
silloin vielä hyvä? Neutraali ei ainakaan ole, eihän? Voiko olla
hyvä tekemättä hyvää? Mikä on lähtökohtaisesti hyvä teko?
Onko se todella hyvyyttä vaiko vain epäitsekkyyttä,
kohteliaisuutta tms.?
Ei
kuulkaapas, minä en usko hyvyyteen ja pahuuteen enkä oikeaan tai
väärään. Minä uskon olosuhteisiin, sattumaan, tilaisuuteen sekä
ihmisen henkilökohtaiseen moraalikäsitykseen (muuhun,
kollektiiviseen moraaliin en usko ollenkaan). Otetaan toinen
esimerkki, heilutetaan natsikorttia eli otetaan tohtori Mengele. Paha
mies, väärin teki! Mutta minä väitän: Moni muukin lääkäri
olisi toiminut samoin mikäli OLOSUHTEET olisivat olleet samat ja
olisi tarjoutunut TILAISUUS. Ehkä jopa USEIMMAT lääkärit.
Surullisenkuuluisa
sähköiskukoe (nk. Milgram experiment) on todistanut kerran toisensa
jälkeen, että 70 prosenttia ihmisistä on valmis antamaan toiselle
kuolettavan sähköiskun, mikäli auktoriteetti niin määrää - tuo
tosiseikka kiteyttää mainiosti ihmiskuntaa kohtaan tuntemani
epäluulon ja vihan. 70 prosenttia ihmisistä on siis valmis
tappamaan toisen tuosta vain, kun (tadaa) heillä on siihen suotuisat
olosuhteet ja tilaisuus. Vain 30 prosentin henkilökohtainen
moraalikäsitys estää tämän. Se on vähän, se! Mutta en minä
sitä usko, että tuosta voidaan päätellä että 70 prosenttia on
pahoja ja 30 prosenttia hyviä.
No comments:
Post a Comment