21.11. 2012

Kylläpä minä nyt olen suosittu kun taas tuli fanipostia, tällä kertaa Viestintävirastosta! Vielä pitäisi maksaa 14 euroa ja 80 senttiä TV-maksua. Maksulapun lisäksi mukana oli kirje: "Radiolupamaksuja, myöhemmin TV-lupa- ja TV-maksuja, alettiin periä vuonna 1927 ja niitä kerättiin 85 vuotta. Viestintävirasto kiittää Teitä näistä vuosista".

No olkaapa hyvät! Oh hoh! Kylläpä nyt tuli liikuttunut olo kun näin kiitetään! Vaikka en ehtinytkään olla messissä ihan koko kahdeksaakymmentäviittä vuotta, niin siitä huolimatta.

(myöhemmin)

Tuli nettipalstalla puhetta ihmisten hyvyydestä ja pahuudesta, joten kirjataanpas ajatuksia tännekin. Minähän en usko ihmisten hyvyyteen tai pahuuteen ollenkaan, minun mielestäni hyvää ja pahaa ei ole olemassakaan vaan ne ovat teologien, filosofien yms. huuhailijoiden keksintöä.

Otetaanpa esimerkki. Meillä on tässä henkilö X, oikea "pahuuden" perikuva joka on... öö, mitäs tässä nyt keksisi, sanotaan vaikka että se on käyttänyt ensin viatonta lapsosta hyväkseen ja sitten vielä tappanut sen julmasti, sehän nyt on varmasti kliseisintä pahuutta mitä olla voi. Se on paha, eikö vain? Mutta sitten on myös henkilö Y, joka ei ole käyttänyt lasta hyväkseen eikä tappanut. Onko henkilö Y täten HYVÄ? Vai onko hän vain NEUTRAALI? Mitäs jos henkilö Y:llä on hirveitä hyväksikäyttö- ja tappamisfantasioita, mutta hän ei ole toteuttanut niitä? Onko hän silloin vielä hyvä? Neutraali ei ainakaan ole, eihän? Voiko olla hyvä tekemättä hyvää? Mikä on lähtökohtaisesti hyvä teko? Onko se todella hyvyyttä vaiko vain epäitsekkyyttä, kohteliaisuutta tms.?

Ei kuulkaapas, minä en usko hyvyyteen ja pahuuteen enkä oikeaan tai väärään. Minä uskon olosuhteisiin, sattumaan, tilaisuuteen sekä ihmisen henkilökohtaiseen moraalikäsitykseen (muuhun, kollektiiviseen moraaliin en usko ollenkaan). Otetaan toinen esimerkki, heilutetaan natsikorttia eli otetaan tohtori Mengele. Paha mies, väärin teki! Mutta minä väitän: Moni muukin lääkäri olisi toiminut samoin mikäli OLOSUHTEET olisivat olleet samat ja olisi tarjoutunut TILAISUUS. Ehkä jopa USEIMMAT lääkärit.

Surullisenkuuluisa sähköiskukoe (nk. Milgram experiment) on todistanut kerran toisensa jälkeen, että 70 prosenttia ihmisistä on valmis antamaan toiselle kuolettavan sähköiskun, mikäli auktoriteetti niin määrää - tuo tosiseikka kiteyttää mainiosti ihmiskuntaa kohtaan tuntemani epäluulon ja vihan. 70 prosenttia ihmisistä on siis valmis tappamaan toisen tuosta vain, kun (tadaa) heillä on siihen suotuisat olosuhteet ja tilaisuus. Vain 30 prosentin henkilökohtainen moraalikäsitys estää tämän. Se on vähän, se! Mutta en minä sitä usko, että tuosta voidaan päätellä että 70 prosenttia on pahoja ja 30 prosenttia hyviä.