Thursday, September 4, 2014

6.11. 2012


Päivän aloitus ei ollut mitenkään loistava, tänäänkään. Vatsaani alkoi kipristellä eilisiltana ja sama meno jatkui sitten yölläkin, joten levotonta oli. Kaiken lisäksi Pitko tipahti sängystä keskellä yötä... Aika kovan mäjäyksen tuollainen hiukan yli viisikiloinen mäyräkoira saa aikaan. Sitten piti tsekata onko sillä kaikki kunnossa, mutta tuntui olevan kun hetken hiljaisuuden jälkeen se tepsutteli keittiöön juomaan. Kai siinä jano tulee, sängystä pudotessa.

Herätyskellon soidessa yhdeltätoista olin melko sekavassa tilassa, etenkin kun muistin että jo kahdeltatoista pitäisi istua parturin tuolissa. Sydän hakkasi, koko kroppa tärisi, maha kirnusi entistäkin reippaammin ja näkökenttä tuntui kumman kapealta. Ihan kunnon paniikkioireet, siis. Olen kokenut samanlaisia tuhansia kertoja elämäni aikana mutta niihin ei vain totu.

Itse parturireissu meni kehnoista enteistä huolimatta ihan hyvin. Aina ei ole mennyt, esimerkiksi sillä kertaa kun minulla oli niin kauhea olo että olin vähällä pökertyä kesken hiustenpesun, eikä silloin kun olin niin paniikin vallassa että meinasin kimmota ylös tuolista ja lähteä juoksemaan pakoon kaapu lepattaen ja hiustenleikkuukone tukasta roikkuen.

Sitä voisi muuten kuvitella, että tuollainen paniikista selviytyminen ja asioiden saaminen hoidetuksi antaisi uutta virtaa ja uskoa tulevaan ja onnistumisen kokemuksia. Mutta ei se ainakaan minulle anna mitään, jättääpä vain jälkeensä tyhjän ja väsyneen olon. Yksi taistelu on ohi mutta sota senkuin jatkuu, ad infinitum.

Sen sijaan valtava hyöty on siitä seikasta, että osaa suhtautua itseensä ja oireisiinsa huumorilla. Sitä ei tarvitse edes yrittää, vaan minulla on niin musta huumorintaju että se onnistuu ihan itsestään. Mutta eipä onnistunut silloin kun piti olla opiskeluissa ja työelämässä ja esittää normaalia ja olla sillä kantilla että eipä tässä mitään hätää ole, vaikka koko ajan oli aivan hirveä olo.

Sitten päivän muihin aiheisiin. Facebook on nykyään vielä enemmän persiistä kuin ennen. Etusivun niinsanottuun uutissyötteeseen on alkanut pukata maksettuja mainoksia yhä kiihtyvään tahtiin. Se ottaisi vielä enemmän pannuun jos minulla olisi ylipäätään tapana kirjoitella sinne jotakin järkevää.

Jaa, kirjoitinhan minä sinne juuri jotain järkevää eli muistelon edesmenneestä toverittarestani. Ja arvatkaapa mitä sitten tapahtui? Sivupalkkiin ilmestyi mainos jossa tyrkytettiin hautauspalveluja. Tämä ei nyt sitten ole minkäänväristä huumoria, vaan tosiasia.

Ai niin, parturireissun aikana oli postilaatikkoon ilmestynyt kirje Tapiolasta. Enkä sattumoisin tarkoita tuota Kalevalan myyttistä seutukuntaa vaan vakuutuskonglomeraattia... Kirjeessä lukee tällä viisiin: "Olemme vastaanottaneet eläkehakemuksenne. Hakemuksen käsittely kestää keskimäärin 1 - 4 kuukautta. Tämä aika saattaa pidentyä, jos joudumme hankkimaan lisätietoja eläkeasian ratkaisemiseksi. Saatte kirjallisen päätöksen, kun hakemuksenne on ratkaistu".

Että silleen. Minun mielestäni siinä olisi ihan yhtä hyvin voinut lukea näin: "Olemme vastaanottaneet eläkehakemuksenne. Hakemuksen käsittely kestää keskimäärin 1 - 4 kuukautta, jonka jälkeen hylkäämme sen ja jatkamme sijoittamista veroparatiisiyhtiöihin entiseen tapaan. Myös pomojemme harjoittama kähmintä jatkuu normaalisti. Ystävällisin terveisin, Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Tapiola. PS. Ryydy, kurja".


No comments:

Post a Comment