On
lauantai, kello 12.12. Heräsin hyvissä ajoin katsomaan naisten
pujottelua telkkarista. Sievästi pujottelivat naiset, Tanja
Poutiainen johtaa. Nyt kökötän tietsikalla ja koipeni ovat aika
tavalla puutuneet, sillä niiden päällä makaa mäyräkoira. Pitkon
piti väen vängällä päästä syliin, ja mikäs minä olen sitä
kieltämään.
Viime
yön kävelylenkillä johkaannuin jostain syystä miettimään
mennyttä elämääni. All those wasted years, hahaa! Kun nykyään
muistelen lapsuuttani, mieleeni tulee aina Leevi and the Leavingsin
biisi: "Mä
painan nenän vasten kylmää ikkunaa ja katson ulos elämään. Jos
voisin peiton alle jäädä nukkumaan... En haluaisi mennä
mihinkään".
Tavallaan
elän yhä siellä ikkunan takana, mutta nykyisellään se on kirkas
ja värikäs, ja osa siitä vääristää kaiken kuin naurutalon
peili. Ja kyllä muuten naurattaa, hah hah haa!
No comments:
Post a Comment