Pitko-Pötkö
se intoutuikin yöllä järjestämään pikanttia pikku toimintaa.
Siinä kuuden kantturoilla se yrjösi sänkyyn, ja sitten saikin
alkaa vaihtaa petivaatteita. Sen jälkeen mentiin ulos siltä varalta
että myös sieltä toisesta päästä olisi tulollaan jotakin, kuten
esim. varpusparvea, Tyrvään närhiä tai Angry Birdsejä. Tämmöistä
tämä on, yksinhuoltajan elämä.
Seistä
örnötin pihalla Pötkö narun päässä, katselin raitilla suhaavia
autoja ja muistelin (joskaan en kaihoisasti) niitä aikoja kun
minunkin piti mennä aikaisin töihin. Olin aikoinani
lastentarhanopettajana eräässä lähiseudun päiväkodissa joka
avasi ovensa kello 6.00, ja siellä oli oltava tasan tarkkaan
silloin. Yksi poitsu nimittäin oli taatusti äiteineen pihassa joka
aamu kello kuusi kuin nakutettu ja toisinaan hiukan aiemminkin.
Siinähän sitten pelailtiin ja touhuttiin sen verran kuin jaksettiin
ja tehtiin samalla aamupalaa, siellä nimittäin piti aamu- ja
välipalat tehdä itse. Ainoastaan päiväruoka tuli samassa
rakennuksessa sijaitsevalta koululta.
Yllättävän
hyvin ne aamut menivät, silloin olin ihan kohtalaisessa tikissä ja
koska tuo oli muutenkin paras työpaikka ikuna, sinne lähteminen ei
rieponut muuten kuin sen aikaisen herätyksen vuoksi. Väsymys oli
kyllä paikoitellen kova, mutta en minä sentään nukahdellut siellä
ja aamupalakin tuli aina järkätyksi mallikkaasti. Paitsi kerran kun
mannavellinkeitto meni jostain syystä hiukan persiilleen, siitä
tuli kauheaa litkua mutta eivätpä lapset siitä näyttäneet
välittävän. "Tää on niinku maitoo", sanoi yksi
innoissaan ja minä vastasin että semmoistahan se on ja hyvää kuin
mikä, syökää pois vain.
(myöhemmin)
Työkkärin
tädin piti soittaa minulle tänään mutta eipä tuo soittanut.
Semmoisia ovat naiset! Petollisia!
Sen
sijaan Riksun hourulasta tuli taas postia. Minulle on varattu aika
psykologille 4.2. 2013 kello 9.00. Kauhean aikaisin, mutta en minä
viitsi siirtää sitä. Kun viimeksi siirsin niin sitten se koko aika
oli hävinnyt johonkin kuten on tuoreessa muistissa, joten yritän
nyt kammeta itseni tuolloin paikalle. Jospa vastaanotto olisi vähän
erilainen ja aika pitäisi paikkansa kun kerran se on kirjeeseenkin
merkitty, mutta mistäpä näistä tietää. Tutkimattomat ovat
herran tiet eikä Riksun hourulasta ota pirukaan selvää.
Niin,
se on psykologiaika nyt sitten. Eikä aika psykiatriselle
sairaanhoitajalle. Eli näin ne suunnitelmat muuttuvat, näköjään.
Mutta parempi se näin päin on, minusta ihan hyvä merkki. Kunhan se
psykologi ei sitten ole mikään ratkaisukeskeisen koulukunnan
edustaja, sellaisenkin ihmeolennon olen kerran tavannut ja se kerta
riitti. Minulla pojalla on kyllä ratkaisu kaikkeen ja se on se että
makaan himassa ja haistattelen itse kullekin säädylle.
No comments:
Post a Comment