Kun
herättyäni avasin telkkarin, siellä oli joku pyntätty
pakkelinaamainen eukko selittämässä hetkeen tarttumisesta. Se oli
kuulemma käynyt opiskelemassa sitä ihan Afrikassa asti.
Minäpä
voin kertoa miten ihminen todella oppii tarttumaan hetkeen. Se
tapahtuu silloin kun tulevaisuus on tyystin epävarma eikä tilillä
ole latiakaan rahaa. Silloin, kun saat koko ajan odottaa jotakin -
seuraavaa työkkärikäyntiä, seuraavaa lääkärikäyntiä tai
päätöstä toimeentulotuesta tai sairauspäivärahasta tai
kuntoutustuesta tai milloin mistäkin valituksesta joka on tehty
kyseisten tukien epäämisen vuoksi tai siksi kun joku on mokannut
jossain. Myöskin se opettaa kummasti tarttumaan hetkeen, kun et
tiedä oletko vielä huomenna tai ensi viikolla sillä kantilla että
elämää kannattaa jatkaa.
Minulla
voisi siis olla paljonkin opetettavaa hetkeen tarttumisesta, myös
pyntätyille pakkelinaamaisille ämmille. Eikä ole tarvinnut mennä
Afrikkaan, ihan Riihimäelle meneminen on riittänyt.
Valaisevan
ja ylösrakentavaisen TV-katsauksen jälkeen vyötin kupeeni ja
lähdin kaupungille. Kirpparilta löytyi muutama John Mayallin levy
ja suurehko puinen elefantti, joka toiminee mainiosti kirjatukena.
Innostuin myös juttelemaan vuosien saatossa tutuksi tulleen
myyjättären sekä erään iäkkään herrasmiehen kanssa. Jostain
syystä minulla on outo taipumus saada tyystin vieraista ihmisistä
juttuseuraa, vaikka on tätä erakoitumista ja epäsosiaalisuutta ja
muuta. Ehkäpä syynä on se, että kun ei välitä muiden
mielipiteistä ei tarvitse myöskään pelätä munaavansa itsensä
totaalisesti sillä jos alkaa aukoa suutaan julkisilla paikoilla.
Tuollainen sosialisointi on myös täysin tilannekeskeistä: Tokkopa
enää toiste kohtaan sitä iäkästä herraa (tai en ainakaan
tunnista, kasvosokeus pitää siitä huolen) ja se kirpparin
myyjätärkin pysyy sievästi siellä kirpparillaan eikä sen kanssa
tarvitse puhua missään muualla.
Näin
ne tunnelmat ja päänsisäiset fiilikset vaihtelevat. Viikonloppuna
olin sentään jonkinlaisessa balanssissa maailman kanssa mutta nyt
olisin taas tyystin valmis hakkaamaan raivokkaasti ydinohjusten
laukaisunappulaa, jos minulla sellainen olisi. Valitettavasti vain ei
ole... Pitäisiköhän pyytää Joulupukilta, hahaa.
No comments:
Post a Comment