23.3. 2013

Kylläpäs Suomen futismaajoukkue pelasikin eilen mahtavasti Espanjaa vastaan. 1 - 1 -tasuri maistuu ihan voitolta! Olin ihan varma että spanjuurit mättäisivät maaleja mielin määrin, mutta olinpahan väärässä. Reetan kanssa mietittiin, että montakohan omaa maalia Suomi mahtaa tehdä ja saako Suomi yhtään kulmapotkua ja onko Suomen pallonhallintaprosentti yksi- vai kaksinumeroinen... No, pallonhallintaprosentteja en tiedä ja yhtään kulmapotkua Suomi ei saanut, mutta tekipä yhden maalin eikä päästänyt kuin yhden! Sitä ei osattu ennakoida. Joskin on mainittava että se oma maalikin oli siinä toisella minuutilla aika lähellä, hui.

Suomellahan olisi ollut myös täysi mahdollisuus voittaa tuo peli sen viime minuuttien vastahyökkäyksen ansiosta. Mutta upea tulos on tämäkin, olen tosi tyytyväinen ja iloinen. Ja ehkä vähän ylpeäkin, perhana soikoon!

Minusta futis on mahtava juttu. Se on tavallaan kuin universaali kieli: Joka maassa pelataan jalkapalloa. Lapset pelaavat futista, aikuiset pelaavat futista. Suomessa pelataan futista, Venäjällä pelataan futista, Pohjois-Koreassa pelataan futista, rikkaissa maissa pelataan ja köyhissä vasta pelataankin. Jalkapallo on takuulla yhdistänyt enemmän ihmisiä kuin mikään uskonto tai poliittinen agenda. Ja vaikka siinä on varjopuolensakin, organisaatioissa kähmitään ja suhmuroidaan ja sitten on kaikenlaista vilppiä ja huliganismia ja väkivaltaa, niin loppupelissä futiksen saldo jää kuitenkin sellaiset tuhat prosenttia plussalle. Niin kauan kuin kersat maailman joka kolkassa potkivat palloa tai sellaiseksi tarkoitettuja korvikkeita, niin mitä muuta tässä voi sanoa.

Ilma on onneksi hiukan lämmennyt. Ollaan Pitkon kanssa päästy tekemään jo pari kolme ihan asiallisen mittaista yökävelyä.