24.4. 2013

Ostin päivänä muutamana Kirjapörssistä Tommi Uschanovin teoksen "Suuri kaalihuijaus - kirjoituksia yhteiskunnallisesta tietämättömyydestä". Siinä meni 4 euroa 90 senttiä hyvään tarkoitukseen, ja mainittakoon myös ettei ko. liiketilassa tällä kertaa ollut aivastustautista myyjätärtä, vaan päinvastoin oikeinkin viehko neiti joka jopa tervehti minua! Sitten se alkoi kierrellä hyllyjen välissä tehden merkintöjä suureen vihkoon. Ilmeisesti kyseessä oli jonkun sortin inventaari... Minä yritin parhaani mukaan olla tiellä mutten oikein onnistunut.

Oli hyvä kirja tuo, perin osuva ja paikoitellen myös hauska. Tai ainakin minun mielestäni hauska. Erityisesti huomioni kiinnitti Uschanovin luettelemat kolme tekijää, joiden vuoksi nuorisoa ei saada houkuteltua äänestämään. Minun mielestäni nuo kolme tekijää voisi ihan hyvin yleistää koskemaan myös aikuisia ja sitä, mikseivät ne äänestä ja mikseivät ne luota poliitikkoihin.

Ensimmäinen kohta on tämä: "Nuoria vieraannuttaa politiikasta se, että poliitikot puhuvat toistuvasti läpiä päähänsä asioista, joista nuoret itse tietävät heitä enemmän - ja usein jopa asioista, joista kenen tahansa normaalin ihmisen, ei vain nuorten, voisi olettaa tietävän poliitikkoja enemmän". Justiinsa näin! Enpä voisi olla enempää samaa mieltä. Tämä on juuri se asia mikä politiikassa eniten mättää. Ammattipoliitikot ovat aivan kuutamolla ja samoin politiikkaan änkeävät juontajat ja missit ja urheilijat ja bisnesmiehet ja mitä hittoja näitä nyt on. Ns. normaali-ihmistenkin tietämättömyys raivostuttaa usein, mutta se sentään myös huvittaa ja sen on valmis antamaan anteeksi, mutta poliitikkojen tietämättömyys raivostuttaa AINA eikä sitä ole yhtään valmis antamaan anteeksi. Se, ettei tiedä olevansa tietämätön, ei ole mikään lieventävä asianhaara vaan kertoo pikemminkin typeryydestä joka on vielä sietämättömämpää kuin tietämättömyys.

Toisessa kohdassa Uschanov mainitsee, että politiikasta annetaan esimerkiksi yhteiskuntaopin opetuksessa liian sievistelevä kuva. Ja kun nuoret sitten näkevät netistä ja telkkarista millaista politiikka todellisuudessa on, tuo epäsuhta saa koko touhun näyttämään entistäkin raadollisemmalta ja vastenmielisemmältä. Onhan se nyt selvä, että kivan ja sisäsiistin ja fiksun "yhteisten asioiden hoidon" sijaan politiikka näyttää useimmiten joltain ihan muulta! Uschanovin mielestä politiikasta pitäisi puhua "eräänä elämän epämiellyttävistä totuuksista" eikä höpöttää yhteisten asioiden hoitamisesta. Tyyliin "tätä tämä on, tykkäsittepä tai ette"! Olen Uschanovin kanssa samaa mieltä siitä että sillä konstilla kiinnostus politiikkaan saattaisi lisääntyä, kun asiat sanottaisiin niin kuin ne ovat hymistelyn ja suoranaisen kusettamisen sijaan. Yleensähän ihmiset arvostavat suoraa puhetta, silloin harvoin kuin saavat sitä kuultavakseen.

Henkilökohtaisesti haluaisin tässä kierittää vastuuta myös itselleen poliitikoille sekä etenkin medialle. Mediassa tuntuu myös olevan tätä Petoksen Kulttuuria (keksin tuon termin ihan itse juuri äsken), jossa politiikan pitäisi muka olla jotenkin hienostunutta ja sivistynyttä ja sitten ollaan olevinaan kovin närkästyneitä kun se ei todellisuudessa olekaan. Minun mielestäni pitäisi sanoa ihan reilusti että tällaista paskan lapiointia ja äheltämistä tämä nyt on, perkele, ja välillä kaikki menee ihan päin helvettiä ja välillä tapellaan mutta minkäs teet kun parempaakaan ei ole keksitty.

(Tähän väliin muuten hlökohtainen disclaimer: Minä en ikinä oppinut yhteiskuntaopin tunneilla politiikasta tai Suomen poliittisesta järjestelmästä mitään. En siis yhtään mitään. Se vähä mitä minä niistä tunneista muistan, tuo mieleen jonkun tyystin abstraktilta tuntuvan hölötyksen josta jäi sellainen mielikuva, että eduskunta on olemassa ainoastaan lakien säätämistä varten ja kansanedustajat istuvat siellä kaiken päivää yksinomaan säätämässä lakeja eivätkä tee mitään muuta. Minun politiikan opiskeluni alkoi Frank Pappa Show:ta seuraamalla, ja opin varmaan yhdestä jaksosta enemmän kuin kaikilla koulutunneilla yhteensä).

Kohta kolme: "Politiikasta puuttuvat utopiat; se ei lupaa maailmaa, joka olennaisesti missään suhteessa eroaisi nykymaailmasta". Tämä on minun mielestäni niin tärkeä ajatus että paitsi kursivoin, myös lihavoin sen. Tähän kohtaan pitää tietenkin huomauttaa että Uschanov kirjoitti teoksensa ennen persujen Jytkyä ja minun mielestäni ko. Jytkänderi vain korostaa tämän ajatuksen paikkansapitävyyttä. Perussuomalainen maailma ei varmasti olisi likimainkaan kaikkien mieleen, mutta olisi se ainakin erilainen kuin tämä nykyinen! Minusta tuo utopioiden puute on masentavaa ja vaarallista. Ja mikä pahinta, sen sijaan että maailma tästä paranisi luodaan vain sellaista kuvaa että se menee vielä huonommaksi. Kun on se huoltosuhde ja kestävyysvaje ja eläkeikä nousee ja tulee lama. Kokoomus mainosti itseään Suomen Toivona, mutta toivon sijaan luvassa onkin pelkkää toivottomuutta ja epätoivoa. Jos taivas ei varsinaisesti romahda niskaan, niin ainakin elämä tulee olemaan samaa ankeaa puurtamista ja laahustamista kuin nyt. Miksi kukaan ns. tavis kiinnostuisi politiikasta, jos sillä ei ole mitään muuta tarjottavaa kuin status quo?

Uschanov sanoo tuossa kolmoskohdan yhteydessä myös sen, kuinka nuoria on parin viime vuosikymmenen aikana alettu syyllistää heidän itsenäisyydestään, kapinoinnistaan ja siitä että niillä on halu nauttia elämästään. Minä olen tuosta(kin) asiasta aivan samaa mieltä. Eli ensin syyllistetään ja morkataan ja vaaditaan että kyllä teidän nyt pitää lopettaa tuo itsekäs haihattelu ja opiskella ja mennä töihin ja olla siellä kunnes kuukahdatte ja palkankorotuksia ei ainakaan tipu, välilliset verot kyllä nousevat. Ja sitten ihmetellään, kun nuoria ei kiinnosta. Oh hoh, kumma juttu! Minusta tämänkin voi aivan hyvin ulottaa koskemaan myös aikuisia ja iäkkäämpiäkin. Jos jatkuvasti vaaditaan pelkkiä uhrauksia eikä vastineeksi anneta mitään, niin siinä kohtaa on turha ihmetellä jos populismi ja ääriliikkeet alkavat nostella päätään.

Monet ovat huolissaan siitä, että nuoret eivät ala äänestää. Minä en ole siitä kovin huolissani siksi että minusta kokoomus ja vihreät eivät tarvitse yhtään enempää ääniä ja ne edellisetkin sietäisi ottaa pois, mutta minua mietityttää se että aikuiset lakkaavat äänestämästä. Onkohan siitä tehty mitään tutkimusta ja onko saatavilla tilastotietoa? Moniko vaikka kolmissa tai kaksissa edellisissä vaaleissa äänestänyt jätti äänestämättä viime eduskuntavaaleissa? Onko pahempi pettyä politiikkaan etukäteen vai vasta jälkikäteen?

No joo, kyllä nyt on puhuttu politiikkaa vaikka kello on vasta 12.15. Heräsin aikaisin ja kello 14 reikäreikä pitäisi olla terapiassa. Mutta nyt menen kylläkin paskalle, se on tuo politiikka semmoista että sillä on laksatiivinen vaikutus. Voin oikein lämpimästi suositella sitä ummetukseen.

(myöhemmin)

Nyt kello on 16.10 ja on käyty sekä ulostuksella että terapiassa. Etenkin jälkimmäinen sessio oli oikein mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Ja kevensihän se ensin mainittu myöskin oloa, että eipä siinä mitään.

Taas on ollut kovasti puhetta puheesta, eli semmoisesta puheesta jota nimitetään "vihapuheeksi". Ko. ongelma on nähtävästi nostettu oikein agendalle, sillä sitä käsitteleviä ohjelmia tulee tällä viikolla YLE:n kanavilta ties kuinka paljon. Minä en välitä niitä nähdä, sillä olen kuullut Dan Koivulaakson ja Li Anderssonin horinat jo moneen kertaan eikä niiden katselukaan varsinaisesti viehätä.

Kun ihan sanotaan, että me kuule tiedetään missä sinä asut! Ja me hakataan sinut! Ja tapetaan! Ensin tapetaan ja sitten hakataan tai toisinpäin! Ja olet tappolistan kärjessä! Ihan top kolmosessa olet! So what, kyllä minäkin tiedän missä minä asun. Ja ehdottomasti haluaisin päästä vihapuheen kohteeksi ja tappolistalle, mieluiten aivan kärkisijoille. Siitä tietäisi tehneensä jotakin oikein!

Se on sitä netin varjopuolta tämä. Siellä kaikki saavat kirjoittaa ja sieltä löytää minkä tahansa tiedon. Ja jos ei itse osaa hakea, niin joku siinä suhteessa osaavampi osaa ainakin laittaa linkin jota voi klikata. Löytyy nimet ja osoitteet ja puhelinnumerot ja kaikki.

Mutta sitä minä en käsitä, miten tämä nyt tulee mukamas jonkinlaisena yllätyksenä. Ehkä vähän julmasti sanottu, mutta jos joku poliitikko tai toimittaja on niin saatanan vieraantunut todellisuudesta ettei tajua ihmisten joukossa olevan täysiä kaheleita ja kusipäitä jotka ovat kykeneviä sanomaan ihan mitä tahansa ja jotkut jopa TEKEMÄÄN ihan mitä vaan, niin joutaa vähän ravistellakin. Yhtä ilkeästi sanottu on se että se on nykymaailmassa se hinta minkä näkyvällä paikalla olemisesta joutuu maksamaan. Kun on joku joka tykkää ja kannustaa, niin yhtä varmasti on myös joku joka vihaa ja näyttää sen että vihaa.

Se hinta on tietysti korkea ja usein aivan liian kova. Erityisesti sillon kun sen maksajiksi joutuvat tyypit joilla ei ole mitään todellista valtaa.

Netistä on tullut terapeutti niille joilla on henkisiä ongelmia. Nettiin voi aina mennä jos koneet toimivat ja sinne voi aina kirjottaa ja siellä on aina joku joka kuuntelee ja lukee ne sinun juttusi, vaikka sitten olisi vain samanlainen hörhö. Ainakin tuntuu siltä että joku kuuntelee. Ja kun ollaan pettyneitä ja vihaisia ja toivottomia, niin tuollaista siitä sitten tulee. Voisin olla jopa sitä mieltä että aika usein nuo vihanpurkaukset voisi lukea eräänlaisiksi hätähuudoiksi. Mutta se ei tietenkään paljoa lämmitä sitä joka saa sen paskasangon niskaansa, oli kyse sitten abstraktista tai konkreettisesta sangosta.

Aika monet näistä ns. vihapuheen kohteiksi joutuneista sanovat että heidät halutaan vaientaa. Minusta tuo on kieroutuneen omahyväinen ajatus. Siinä lähdetään ikään kuin siitä, että minä tässä nyt olen NIIN tärkeä ja minun ajatukseni ovat NIIN merkittäviä, että juuri MINUT halutaan vaientaa kun minä olen niin VAARALLINEN. Enpä jaksa uskoa, luulisin että lähinnä kyse on siitä että kenenkään vaientamisen sijaan se vihaaja haluaa tulla KUULLUKSI. Ja otetuksi huomioon. Kun uhkaa tappavansa jonkun niin saa varmasti huomiota ja samoin silloin jos sotkee jonkun auton paskalla tai millä hyvänsä. Ja kas, niin näkymättömästä on tullut näkyvä! Jostain luin sellaisen lauseen että "ihminen jolla on ase, on pakko ottaa huomioon" ja se on ihan tosi. On vain surullista että mitä syvemmälle marginaaliin ihmiset joutuvat niin sitä enemmän tulee myös näitä äärireaktioita, kun tulee sellainen fiilis että tässä nyt kohdellaan epäreilusti ja sorsitaan. Vaikkei se loppupelissä edes pitäisikään paikkaansa.

Mistä päästäänkin taas takaisin tuohon yhteiskunnalliseen tietämättömyyteen. Kun ihmiset eivät tiedä olevansa tietämättömiä, niin luulosta tulee helposti tosi. Etenkin siksi kun nykyaikana harhakuvitelmat leviävät netissä sekunnin murto-osissa. Jos joku luulee Helsingissä jotakin aamulla kello yhdeksän, niin jo viiden minuutin päästä sitä kerrotaan Rovaniemellä faktana. Eikä sitä tilannetta auta se etteivät ihmiset luota poliitikkoihin ja mediaan.

Jos joku todella luulee tietävänsä, että sossu on ostanut maahanmuuttajille kännykät ja maastopyörät ja Pleikkarit sillä välin kun hänellä itsellään ei ole latiakaan rahaa, niin varmasti sitä ottaa päähän. Ja jos poliitikot tai muut viranomaiset kiistävät sen, niin eihän niitä voi uskoa kun ne kerran ovat poliitikkoja ja viranomaisia joiden tehtävä on salata kaikki tuollainen ja jotka huijaavat muutenkin minkä ehtivät. Ja sitten kun vielä näkee telkkarissa jonkun joka puhuu maahanmuuttajien puolesta, niin siinähän se sotku onkin valmis. Varmasti tulee mieleen, että nytpä kirjoitan nettiin mitä tuolle suvakkihyysärille saisi minun puolestani tehdä kun mamuilla on sitä ja tätä eikä minulla ole mitään eikä kukaan välitä siitä eikä mene telkkariin minua puolustamaan. Päinvastoin haukkuvat vain rasistiksi.

No juu. Jos tässä taas vertaa keskenään aikuisten ja lasten/nuorten maailmaa, niin kaikki kersathan joutuvat olemaan paikassa jossa tuollainen vihapuhe on ihan jokapäiväistä settiä ja niitä paikkoja kutsutaan nimellä "koulu". Siellä uhataan tappaa ja hakata ja usein hakataan ihan oikeastikin, ja joskus tulee joku kohjo pyssyn kanssa ja ampuu nyt ekana kymmenen oppilasta ja pari opettajaa. Sanoisinpa että joutaisi tuotakin miettiä. Mutta ilmeisesti sillä ei ole väliä, kun pääasia on se että kukaan ei sano pahasti meille suvaitsevaisille aikuisille jotka olemme paljon tärkeämpiä ja meillä on sananvapaus ja ollaan vainon kohteena.

En minä silti varsinaisesti vähättele kenenkään kokemuksia. Juuri peruskouluaikojeni vuoksi ja vähän muidenkin asioiden vuoksi minä poika tiedän mitä on pelko ja mitä se ihmiselle tekee. Kunpa en tietäisi! Mutta siitä huolimatta minulla on erittäin vahva käsitys että se sävy jolla tätä vihapuhekeskustelua käydään tulee johtamaan siihen että se viha vain lisääntyy.

Tällainen tämä Suomi on, nääs! Vihaa ja uhkailua ja muuta mukavaa. Koulussa istuessasi voit tulla ammutuksi ja kadulla kävellessäsi samoin. Kauppakeskuksessakin voi räjähtää pommi. Vähintään joku känniääliö tulee ja vetää kuonoon tai ajaa autolla yli. Ei tässä mitään turvaa ole kenelläkään. Ei fyysistä eikä henkistä... Joillakin sentään on taloudellinen turva, mutta meillä persaukisilla kurjimuksilla ei ole sitäkään.