Sunday, November 2, 2014

5.3. 2013

Joo. Jos tästä nyt hakemalla hakee jotain positiivista, niin se on varmaankin se etten sentään nielaissut sitä kimpaletta joka irtosi hampaasta eilen. Ja sitten vielä väitetään että tupakointi on vaarallista - Hofnarin sijaan lykkäsin ulos lähtiessä suuhuni pari salmiakkia, joita jäystäessä se mötikkä irtosi. Hofnari ei olisi sitä irroittanut, ei koskaan! Mutta niinpä päädyin sylkemään salmiakkia pitkin pihaa ja onkimaan hampaankappaletta suustani (itse asiassa ainakin suurin osa siitä oli paikkaa). Sieltä se löytyi, pällistelin sitä vähän aikaa syvän ihailun vallassa ja nakkasin lumihankeen. Sitten oijustin kiroillen sisälle soittamaan hammaslääkäriin.

Justiinsa olin siinä päivällä miettinyt, että kun nyt ei vain tulisi mitään ylimääräistä rahanmenoa kun fyrkka on hivenen tiukalla ainakin seuraavien parin viikon ajan. Mutta niinpä sitä vain tuli... No, onneksi sain kuitenkin lääkäriajan nopeasti samalta hammaslääkäriasemalta jossa aina käyn, vaikken päässytkään vakiolääkärilleni. Ja onneksi olen siinä kunnossa että pystyn menemään sinne. Muistan kun jokunen vuosi sitten kävi samantapainen insidentti, silloin viskasin hampaanpalan roskiin ja koko homma jäi siihen. Ja kun viimein pääsin hammaslääkärille, se hammas oli jo maallisen avun ulottumattomissa ja se piti nykäistä veks.

Kello on nyt 11.20. Kolmen tunnin päästä pitäisi olla hammaslääkärissä. Reetta lupasi tuoda minulle rahaa ruokiksella kello kahdentoista tienoilla ja Ville lupasi palauttaa minun autoni lainasta viimeistään kello 13.45. Joten täällä minä nyt istun torahampaani kanssa odottamassa rahaa ja autoa. Kumma kun ei ahdista tämän enempää, mutta onhan tässä vielä aikaa. Vatsa on kyllä jo sekaisin, siihen voi aina luottaa.

Tässä ihmetellessäni olen lueskellut nettipalstaa, ja siellä oli puhetta homojen adoptio-oikeudesta. Minä kommentoin seuraavasti: "Minusta orpolapset ja muut vastaavat vanhemmattomat kersat pitää tappaa. Se on kaikkein humaaneinta ja tasapuolisinta jokaiselle. Heteroiden ja homojen ei tarvitse yhtään kiistellä oikeuksistaan, kansanedustajat välttyvät kiusallisilta tilanteilta ja vaikka rahastahan ei tokikaan pitäisi tällaisissa yhteyksissä puhua, niin tosiasia on kuitenkin se että kyllä sitäkin säästyisi aika tavalla. Ja kun niin usein kuulee sitä argumenttia että entäpä jos homon adoptiolasta kiusataan koulussa, niin tässäpä poistuu sekin mahdollisuus. Lapsivainajan ei tarvitsisi kuunnella kiusaajien pilkkaa eivätkä kiusaajaparka ja hänen vanhempansa joutuisi ahdistumaan homon adoptoiman lapsen olemassaolosta. Ja kun isätön ja äiditön mukula nukutetaan ikiuneen jo riittävän varhain ja hän päätyy telmimään sateenkaarisillalle (ei viittaa ns. sateenkaarikansaan) hän ei myöskään milloinkaan koe halua tutustua juuriinsa ja biologisiin vanhempiinsa eikä joudu kestämään eksistentiaalista tuskaa, vaan saa viettää auvoisan iäisyyden leikkimällä ajasta ikuisuuteen siirtyneiden lemmikkieläinten ja muiden orpojen keralla".

Minä en ole homojen tai kenenkään muun advokaatti, mutta minusta tuo hölinä adoptioista on täysin käsittämätöntä puppua. Vielä kun tulee kommentteja tyyliin "kenellä on oikeus vanhemmuuteen" sun muuta potaskaa. Johan tässä nyt kaikenmaailman juopoilla ja muillakin ääliöillä on oikeus tehdä kakaroita ihan niin paljon kuin vehkeet kestävät, eikä kukaan tule kyselemään lupia! Ja hedelmöityshoitoja annetaan jokaiselle jolla on varaa maksaa niistä ja vaikkei olisikaan. Ja sitten jotkut tulevat lässyttämään "oikeudesta vanhemmuuteen". Ei pitäisi olla mitään korkeampaa matematiikkaa, että lapsella on varmaan parempi olla silloin kun sillä on koti. Eikä niitä adoptioita vanhempien takia tehdä, vaan lasten! Mutta joidenkin mielestä näköjään on toisin. Ja lisäksi höpötetään "luonnottomuuksista" ynnä muista. On sekin aika luonnotonta että esim. lääketieteen avulla korjataan ihmisiä jotka muuten kuolisivat pois. Luonnottomuuksista huolissaan olevien sietäisi ihan ensimmäiseksi lopettaa semmoiseen luonnottomuuteen turvautuminen.

Nykyihminen löytää kummasti sen luonnon ja luonnollisuuden silloin kun sillä voi yrittää perustella jotain vähäjärkistä mielipidettään. Muuten luonto saa olla ihan oman onnensa nojassa eikä sillä ole mitään väliä, mutta annas olla kun homo vilahtaa jossain. Kyllä sitten ollaan niin luontoihmisiä että itseäkin hirvittää.

Mutta tosiaan, minä en yleisesti ottaen välitä homoista yhtään sen enempää kuin heteroistakaan. Minusta näiden tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta meuhkaajien kannattaisi välillä kiinnittää huomionsa vaikkapa suomalaiseen vanhustenhoitoon. Siellä tasa-arvo ja ihmisoikeudet vasta hukassa ovat. Jos niiden julkituontiin ja epäkohtien korjaukseen käytettäisiin vaikkapa kymmenesosakin siitä energiasta joka kuluu homojen oikeuksien ajamiseen, niin Suomessa olisi pian maailman paras vanhustenhoitosysteemi. Mutta eipä se kiinnosta ketään koska vanhat ihmiset eivät ole yhtään mediaseksikkäitä tai kiinnostavia vaan rumia ja kurttuisia ja muistuttavat ikävästi siitä että tässä vanhenee joskus itsekin, ne on parempi lykätä piiloon johonkin varastoon ja keskittyä mieluummin homoihin jotka ovat trendikkäitä ja jänniä ja jotenkin eksoottisia. Tanssivatkin niin hienosti ja ovat kovia stailaamaan.

No niin, rahat saapuivatkin jo. Vielä kun tulisi se autokin. Olisi myös ihan kiva jos joko Reetta tai Ville voisi mennä minun puolestani sinne hammaslääkäriin, mutta se ei taida onnistua.


(myöhemmin)

Nyt kello on 16.20 ja hammas taas ehjätty. Oli oikein mainio bulgarialaissyntyinen jannu lekurina, englanniksi jutusteltiin ja sanoin sille olevani vampyyri mutta ei se ehkä uskonut. Ennen operaation aloittamista se kyllä sanoi että "let`s see who are the worst, the vampires or the dentists"! Minä vastasin siihen että "I think the dentists shall win hands down", hohoh.

Ei ollut ihan mukavin toimenpide, piti tunkea nauhaa ja kiilaa ikenen juureen ja verta tuli aika tavalla. No, pääsinpä lopuksi kehumaan ihanaa verenmakua ja lääkärisetä toivotti onnea yöllisiin aktiviteetteihin.

Saapa nähdä kauanko tuo uusi paikka pysyy. Jotenkin tuntuu siltä että kulmahampaassa se joutuu aika kovalle rasitukselle. Ja sitten kun vielä kiristelen hampaitani unissani, ja toisinaan myös hereillä ollessa... Mutta pysyisi nyt jonkin aikaa. Jos ihan mahdottomaksi alkaa mennä niin pitänee harkita implanttia. Mutta se mistä siihen tarvittavat rahat otetaan onkin sitten toinen juttu, harmi kun olen niin erakkomainen ja ahdistun sosiaalisissa tilanteissa, muutenhan voisin ryhtyä vaikka gigoloksi.

Ja jos mennään asiasta kahdeksanteen potenssiin, niin sepä tulikin tässä mieleeni, että männä viikolla uutisoitiin masennuslääkkeiden ja koulusurmien yms. väkivallantekojen mahdollisesta yhteydestä. Siinä ei ole mitään varsinaista uutta, Jenkeissähän siitä on höpötetty iät ajat, mutta nyt on näköjään herätty täälläkin.

Minä en osaa sanoa, ovatko lääkkeet lisänneet minun aggressiivisuuttani tai taipumustani väkivaltaan, mutta sen tiedän etteivät ne ole ainakaan vähentäneet sitä. Minä olen aina ollut aika ärhäkkä... Jos olen masentunut tai ahdistunut olen kyllä säyseä ja vetäytyvä, mutta silloin kun olen rento ja itsevarmalla tuulella taipumus aggressioon kasvaa. Outo juttu sinänsä, tai jotain.

Sitäkin voisi miettiä voisiko masennuslääkkeiden ja väkivallan yhdistelmässä olla ainakin toisinaan kyse juuri tuosta ilmiöstä. Että kun toimintakyky paranee, niin se vaikuttaisi sitten noinkin... En tiedä. Ja toisaalta ainakin näissä uusimmissa jutuissa on ymmärtääkseni ollut kysymys lähinnä sitalopraamista ja essitalopraamista. Sitalopraamilääkitystä olen kokeillut pariin otteeseen mutta se ei ikinä sopinut ja kokeilut oli pakko lopettaa, siitä tuli niin hirveitä sivuvaikutuksia. Lääkärien mukaan se on "yleensä hyvin siedetty" mutta minä en sietänyt sitä vähääkään. Jos järjettömän hikoilun vielä olisikin kestänyt, niin tauoton pahoinvointi ja ruokahalun totaalinen menetys olisi viimeistään saanut lopettamaan koko touhun. Puhumattakaan miehisiin lisääntymiselimiin kohdistuneista vaikutuksista! Näin jälkikäteen ajateltuna niitä saattaa pitää mielenkiintoisina ja huvittavinakin, mutta silloin kun tilanne oli ns. päällä ei paljoa naurattanut. Se olisi varmasti herättänytkin aggression, jos vain olisi ollut energiaa suuttua...

Mirtatsapiini ei tehnyt aggressiiviseksi, mutta sen lisäksi että se aiheutti tolkuttoman syömävimman (lihoin sitä käyttäessäni alle 50 -kiloisesta luurangosta lähes 80 kiloa painavaksi pyöreäposkiseksi pojaksi), siitä sai suorastaan mahtavia painajaisia. Se ei välttämättä ollut huonokaan juttu koska minähän kirjoitan kauhufiktiota - en tiedä montako novellia olen väkertänyt mirtatsapiinipöllyssä nähtyjen unien pohjalta, mutta paljon niitä on.
 
Kokonaisuutena mirtatsapiini oli ihan jees, aloin käyttää sitä kun en saanut syötyä enkä nukuttua ja sitten todellakin söin ja nukuin vaikka molempiin liittyikin noita lieveilmiöitä. Liika syöminen oli huomattavasti parempi kuin ei mitään syömistä, ja painajaisunien näkeminen parempi kuin ei unta ollenkaan.

Fluvoksamiinin sivuvaikutuksista en osaa sanoa paljoakaan. Minulle riittää se että se täyttää sen varsinaisen tehtävänsä eli helpottaa pakkoajatuksia ja vähentää ahdistuneisuutta ainakin jonkin verran. Söin sitä ensin yhtä aikaa mirtatsapiinin kanssa ja kun jätin mirtatsapiinin pois, ylensyönti ja painajaiset loppuivat mutta muuten koko homma oli tavallaan business as usual. Otan fluvoksamiinia 100 milligrammaa aamuisin ja toiset sata milliä iltaisin. Annostusta piti jossain vaiheessa nostaa ja sitä kokeiltiinkin, mutta sitten alkoi päivisin olla aika zombimainen olo. Tämä annostus ei kuitenkaan vielä väsytä liiaksi.

Semmoista kyllä on, että en oikein tahdo erottaa unia ja todellisuutta toisistaan. Jos muistelen jotain juttua mikä minulle on tapahtunut, en koskaan voi olla sataprosenttisen varma oliko se unta vai totta. Mutta en oikein usko että tuo johtuisi ainakaan kokonaan fluvoksamiinista, sillä minulla on ollut samaa taipumusta jo ennen kuin söin mitään lääkkeitä. Ehkä fluvoksamiini on korostanut sitä tai sitten se on voimistunut muuten, mistä näistä tietää.

Ylipäätään koko maailma vaikuttaa minusta toisinaan pelkältä unelta tai hallusinaatiolta. Juuri eilen istuin olkkarissa laiskanlinnassa ja mietin, mitenkä tämä muka voisi olla totta. Kaikki vaikuttaa niin järjettömän banaalilta ja naurettavalta, että jo se tekee vaikeaksi uskoa todellisuuteen. Jos mitään todellisuutta on edes olemassa, siis. Ehkä aboriginaalit olivat oikeassa ja unet ovat todellisuutta ja todellisuus unta? Minusta se olisi aivan mahtavaa. Vaikka se kyllä tarkoittaisi sitä, että olisin syyllistynyt kaameaan sukurutsaan ja muihinkin perkeleellisiin riettauksiin useita kertoja! Mutta toisaalta siinä tapauksessa olisin myös mennyt Adolf Hitlerin ja Eva Braunin kanssa avoautolla Peräseinäjoelle, eikä se kuulosta yhtään kehnommalta tavalta viettää kaunista kesäpäivää.


No comments:

Post a Comment