Justiinsa
olin siinä päivällä miettinyt, että kun nyt ei vain tulisi
mitään ylimääräistä rahanmenoa kun fyrkka on hivenen tiukalla
ainakin seuraavien parin viikon ajan. Mutta niinpä sitä vain
tuli... No, onneksi sain kuitenkin lääkäriajan nopeasti samalta
hammaslääkäriasemalta jossa aina käyn, vaikken päässytkään
vakiolääkärilleni. Ja onneksi olen siinä kunnossa että pystyn
menemään sinne. Muistan kun jokunen vuosi sitten kävi
samantapainen insidentti, silloin viskasin hampaanpalan roskiin ja
koko homma jäi siihen. Ja kun viimein pääsin hammaslääkärille,
se hammas oli jo maallisen avun ulottumattomissa ja se piti nykäistä
veks.
Kello
on nyt 11.20. Kolmen tunnin päästä pitäisi olla hammaslääkärissä.
Reetta lupasi tuoda minulle rahaa ruokiksella kello kahdentoista
tienoilla ja Ville lupasi palauttaa minun autoni lainasta viimeistään
kello 13.45. Joten täällä minä nyt istun torahampaani kanssa
odottamassa rahaa ja autoa. Kumma kun ei ahdista tämän enempää,
mutta onhan tässä vielä aikaa. Vatsa on kyllä jo sekaisin, siihen
voi aina luottaa.
Tässä
ihmetellessäni olen lueskellut nettipalstaa, ja siellä oli puhetta
homojen adoptio-oikeudesta. Minä kommentoin seuraavasti: "Minusta
orpolapset ja muut vastaavat vanhemmattomat kersat pitää tappaa. Se
on kaikkein humaaneinta ja tasapuolisinta jokaiselle. Heteroiden ja
homojen ei tarvitse yhtään kiistellä oikeuksistaan,
kansanedustajat välttyvät kiusallisilta tilanteilta ja vaikka
rahastahan ei tokikaan pitäisi tällaisissa yhteyksissä puhua, niin
tosiasia on kuitenkin se että kyllä sitäkin säästyisi aika
tavalla. Ja kun niin usein kuulee sitä argumenttia että entäpä
jos homon adoptiolasta kiusataan koulussa, niin tässäpä poistuu
sekin mahdollisuus. Lapsivainajan ei tarvitsisi kuunnella kiusaajien
pilkkaa eivätkä kiusaajaparka ja hänen vanhempansa joutuisi
ahdistumaan homon adoptoiman lapsen olemassaolosta. Ja kun isätön
ja äiditön mukula nukutetaan ikiuneen jo riittävän varhain ja hän
päätyy telmimään sateenkaarisillalle (ei viittaa ns.
sateenkaarikansaan) hän ei myöskään milloinkaan koe halua
tutustua juuriinsa ja biologisiin vanhempiinsa eikä joudu kestämään
eksistentiaalista tuskaa, vaan saa viettää auvoisan iäisyyden
leikkimällä ajasta ikuisuuteen siirtyneiden lemmikkieläinten ja
muiden orpojen keralla".
Minä
en ole homojen tai kenenkään muun advokaatti, mutta minusta tuo
hölinä adoptioista on täysin käsittämätöntä puppua. Vielä
kun tulee kommentteja tyyliin "kenellä on oikeus vanhemmuuteen"
sun muuta potaskaa. Johan tässä nyt kaikenmaailman juopoilla ja
muillakin ääliöillä on oikeus tehdä kakaroita ihan niin paljon
kuin vehkeet kestävät, eikä kukaan tule kyselemään lupia! Ja
hedelmöityshoitoja annetaan jokaiselle jolla on varaa maksaa niistä
ja vaikkei olisikaan. Ja sitten jotkut tulevat lässyttämään
"oikeudesta vanhemmuuteen". Ei pitäisi olla mitään
korkeampaa matematiikkaa, että lapsella on varmaan parempi olla
silloin kun sillä on koti. Eikä niitä adoptioita vanhempien takia
tehdä, vaan lasten! Mutta joidenkin mielestä näköjään on
toisin. Ja lisäksi höpötetään "luonnottomuuksista"
ynnä muista. On sekin aika luonnotonta että esim. lääketieteen
avulla korjataan ihmisiä jotka muuten kuolisivat pois.
Luonnottomuuksista huolissaan olevien sietäisi ihan ensimmäiseksi
lopettaa semmoiseen luonnottomuuteen turvautuminen.
Nykyihminen
löytää kummasti sen luonnon ja luonnollisuuden silloin kun sillä
voi yrittää perustella jotain vähäjärkistä mielipidettään.
Muuten luonto saa olla ihan oman onnensa nojassa eikä sillä ole
mitään väliä, mutta annas olla kun homo vilahtaa jossain. Kyllä
sitten ollaan niin luontoihmisiä että itseäkin hirvittää.
Mutta
tosiaan, minä en yleisesti ottaen välitä homoista yhtään sen
enempää kuin heteroistakaan. Minusta näiden tasa-arvon ja
ihmisoikeuksien puolesta meuhkaajien kannattaisi välillä kiinnittää
huomionsa vaikkapa suomalaiseen vanhustenhoitoon. Siellä tasa-arvo
ja ihmisoikeudet vasta hukassa ovat. Jos niiden julkituontiin ja
epäkohtien korjaukseen käytettäisiin vaikkapa kymmenesosakin siitä
energiasta joka kuluu homojen oikeuksien ajamiseen, niin Suomessa
olisi pian maailman paras vanhustenhoitosysteemi. Mutta eipä se
kiinnosta ketään koska vanhat ihmiset eivät ole yhtään
mediaseksikkäitä tai kiinnostavia vaan rumia ja kurttuisia ja
muistuttavat ikävästi siitä että tässä vanhenee joskus itsekin,
ne on parempi lykätä piiloon johonkin varastoon ja keskittyä
mieluummin homoihin jotka ovat trendikkäitä ja jänniä ja jotenkin
eksoottisia. Tanssivatkin niin hienosti ja ovat kovia stailaamaan.
No
niin, rahat saapuivatkin jo. Vielä kun tulisi se autokin. Olisi myös
ihan kiva jos joko Reetta tai Ville voisi mennä minun puolestani
sinne hammaslääkäriin, mutta se ei taida onnistua.
(myöhemmin)
Nyt
kello on 16.20 ja hammas taas ehjätty. Oli oikein mainio
bulgarialaissyntyinen jannu lekurina, englanniksi jutusteltiin ja
sanoin sille olevani vampyyri mutta ei se ehkä uskonut. Ennen
operaation aloittamista se kyllä sanoi että "let`s see who are
the worst, the vampires or the dentists"! Minä vastasin siihen
että "I think the dentists shall win hands down", hohoh.
Ei
ollut ihan mukavin toimenpide, piti tunkea nauhaa ja kiilaa ikenen
juureen ja verta tuli aika tavalla. No, pääsinpä lopuksi kehumaan
ihanaa verenmakua ja lääkärisetä toivotti onnea yöllisiin
aktiviteetteihin.
Saapa
nähdä kauanko tuo uusi paikka pysyy. Jotenkin tuntuu siltä että
kulmahampaassa se joutuu aika kovalle rasitukselle. Ja sitten kun
vielä kiristelen hampaitani unissani, ja toisinaan myös hereillä
ollessa... Mutta pysyisi nyt jonkin aikaa. Jos ihan mahdottomaksi
alkaa mennä niin pitänee harkita implanttia. Mutta se mistä siihen
tarvittavat rahat otetaan onkin sitten toinen juttu, harmi kun olen
niin erakkomainen ja ahdistun sosiaalisissa tilanteissa, muutenhan
voisin ryhtyä vaikka gigoloksi.
Ja
jos mennään asiasta kahdeksanteen potenssiin, niin sepä tulikin
tässä mieleeni, että männä viikolla uutisoitiin
masennuslääkkeiden ja koulusurmien yms. väkivallantekojen
mahdollisesta yhteydestä. Siinä ei ole mitään varsinaista uutta,
Jenkeissähän siitä on höpötetty iät ajat, mutta nyt on näköjään
herätty täälläkin.
Minä
en osaa sanoa, ovatko lääkkeet lisänneet minun aggressiivisuuttani
tai taipumustani väkivaltaan, mutta sen tiedän etteivät ne ole
ainakaan vähentäneet sitä. Minä olen aina ollut aika ärhäkkä...
Jos olen masentunut tai ahdistunut olen kyllä säyseä ja vetäytyvä,
mutta silloin kun olen rento ja itsevarmalla tuulella taipumus
aggressioon kasvaa. Outo juttu sinänsä, tai jotain.
Sitäkin
voisi miettiä voisiko masennuslääkkeiden ja väkivallan
yhdistelmässä olla ainakin toisinaan kyse juuri tuosta ilmiöstä.
Että kun toimintakyky paranee, niin se vaikuttaisi sitten noinkin...
En tiedä. Ja toisaalta ainakin näissä uusimmissa jutuissa on
ymmärtääkseni ollut kysymys lähinnä sitalopraamista ja
essitalopraamista. Sitalopraamilääkitystä olen kokeillut pariin
otteeseen mutta se ei ikinä sopinut ja kokeilut oli pakko lopettaa,
siitä tuli niin hirveitä sivuvaikutuksia. Lääkärien mukaan se on
"yleensä hyvin siedetty" mutta minä en sietänyt sitä
vähääkään. Jos järjettömän hikoilun vielä olisikin kestänyt,
niin tauoton pahoinvointi ja ruokahalun totaalinen menetys olisi
viimeistään saanut lopettamaan koko touhun. Puhumattakaan miehisiin
lisääntymiselimiin kohdistuneista vaikutuksista! Näin jälkikäteen
ajateltuna niitä saattaa pitää mielenkiintoisina ja
huvittavinakin, mutta silloin kun tilanne oli ns. päällä ei paljoa
naurattanut. Se olisi varmasti herättänytkin aggression, jos vain
olisi ollut energiaa suuttua...
Mirtatsapiini
ei tehnyt aggressiiviseksi, mutta sen lisäksi että se aiheutti
tolkuttoman syömävimman (lihoin sitä käyttäessäni alle 50
-kiloisesta luurangosta lähes 80 kiloa painavaksi pyöreäposkiseksi
pojaksi), siitä sai suorastaan mahtavia painajaisia. Se ei
välttämättä ollut huonokaan juttu koska minähän kirjoitan
kauhufiktiota - en tiedä montako novellia olen väkertänyt
mirtatsapiinipöllyssä nähtyjen unien pohjalta, mutta paljon niitä
on.
Kokonaisuutena
mirtatsapiini oli ihan jees, aloin käyttää sitä kun en saanut
syötyä enkä nukuttua ja sitten todellakin söin ja nukuin vaikka
molempiin liittyikin noita lieveilmiöitä. Liika syöminen oli
huomattavasti parempi kuin ei mitään syömistä, ja painajaisunien
näkeminen parempi kuin ei unta ollenkaan.
Fluvoksamiinin
sivuvaikutuksista en osaa sanoa paljoakaan. Minulle riittää se että
se täyttää sen varsinaisen tehtävänsä eli helpottaa
pakkoajatuksia ja vähentää ahdistuneisuutta ainakin jonkin verran.
Söin sitä ensin yhtä aikaa mirtatsapiinin kanssa ja kun jätin
mirtatsapiinin pois, ylensyönti ja painajaiset loppuivat mutta
muuten koko homma oli tavallaan business as usual. Otan
fluvoksamiinia 100 milligrammaa aamuisin ja toiset sata milliä
iltaisin. Annostusta piti jossain vaiheessa nostaa ja sitä
kokeiltiinkin, mutta sitten alkoi päivisin olla aika zombimainen
olo. Tämä annostus ei kuitenkaan vielä väsytä liiaksi.
Semmoista
kyllä on, että en oikein tahdo erottaa unia ja todellisuutta
toisistaan. Jos muistelen jotain juttua mikä minulle on tapahtunut,
en koskaan voi olla sataprosenttisen varma oliko se unta vai totta.
Mutta en oikein usko että tuo johtuisi ainakaan kokonaan
fluvoksamiinista, sillä minulla on ollut samaa taipumusta jo ennen
kuin söin mitään lääkkeitä. Ehkä fluvoksamiini on korostanut
sitä tai sitten se on voimistunut muuten, mistä näistä tietää.
Ylipäätään
koko maailma vaikuttaa minusta toisinaan pelkältä unelta tai
hallusinaatiolta. Juuri eilen istuin olkkarissa laiskanlinnassa ja
mietin, mitenkä tämä muka voisi olla totta. Kaikki vaikuttaa niin
järjettömän banaalilta ja naurettavalta, että jo se tekee
vaikeaksi uskoa todellisuuteen. Jos mitään todellisuutta on edes
olemassa, siis. Ehkä aboriginaalit olivat oikeassa ja unet ovat
todellisuutta ja todellisuus unta? Minusta se olisi aivan mahtavaa.
Vaikka se kyllä tarkoittaisi sitä, että olisin syyllistynyt
kaameaan sukurutsaan ja muihinkin perkeleellisiin riettauksiin useita
kertoja! Mutta toisaalta siinä tapauksessa olisin myös mennyt Adolf
Hitlerin ja Eva Braunin kanssa avoautolla Peräseinäjoelle, eikä se
kuulosta yhtään kehnommalta tavalta viettää kaunista kesäpäivää.
No comments:
Post a Comment