Olen
kyllä saanut asioita tehtyä, haravoin jopa pihankin mutta
vä-syt-tää.
Ja ahdistaa, paikoitellen. Perjantaina kävin apteekissa ja siellä
ahdisti oikein melko lailla. Olo on ollut huonompi kuin pitkiin
aikoihin.
Mutta
mitä tästä nyt voisi syyttää? Tai ketä, häh? On hankalaa kun
ei koskaan tiedä onko jokin vaiva psykosomaattinen vai onko
"oikeasti" kipeänä. Vatsa ja kurkku ovat kyllä olleet
ihan oikeasti kipeänä mutta onko tämä väsymys fyysistä vai
henkistä perua? Vai molempia?
Ehkä
pitäisi olla analysoimatta ja tyytyä ottamaan iisisti. Mutta yksi
juttu mikä varmasti vaikuttaa on lämpö. Nyt on ollut lämmin ja
jopa suorastaan kuuma, ja olen huomannut että näin vanhemmiten
lämmönsietokykyni on aika lailla heikentynyt. Monet aspergerit ovat
herkkiä lämpötiloille ja niiden vaihteluille, ja minusta lämpö
tuntuu imaisevan sen vähäisenkin puhdin.
No
joo, oli mitä oli. Luin tänään teksti-TV:stä ja netistäkin että
Suomen kunnissa on "kovia arvoja" pitkäaikaistyöttömiä
ja muita sosiaalitoimen asiakkaita kohtaan. Ehkä se oli jollekin
uutinen muttei minulle. Mikä ihme se on yhteiskunnassa jossa kaikki
mitataan rahassa?
Muistan
kun itse tein erityisnuorisotyötä: Siellä pomo hihkui innoissaan,
kuinka työn arvo on RAHASSA MITATTAVAA! Ennenhän puhuttiin siitä,
kuinka joku työ oli niin arvokasta ettei sitä voinut rahassa
laskea... Kyllä muuten syletti ja sylettää yhä vieläkin. Olemme
kuulkaas saapuneet siihen pisteeseen että mikään, millä ei ole
rahallista arvoa, ei ole arvokasta ollenkaan. Jee.
No comments:
Post a Comment