8.4. 2013

Pakko myöntää että olin jo hiljalleen hautaamassa ajatusta diktaattoriksi ryhtymisestä, mutta pitänee nyt vielä harkita. Nimittäin kun tuo syvästi sekä ihmisenä, valtionpäämiehenä että supersankarina arvostamani V. Putin oli Saksassa jonkun messuvierailun yhteydessä saanut kimppuunsa kaksi paljasrintaista aktivistitarta...

Kai sitä nyt diktaattorina saisi tissejä nähtäväkseen muutenkin, mutta kyllähän tuommoiset spontaanit viuhahtelut piristäisivät kivasti tylsiä valtiovierailuja ja muita tilaisuuksia. Siinähän olisit justiinsa avaamassa jotain ongelmajätelaitosta johonkin hitonkuuseen, kun simpsakka puolialaston aktivistineiti kimpoaisi väkijoukosta ihan syliin asti... Illalla kun menisi palatsiinsa voisi olla semmoinen olo että kyllä kannatti, ja mitähän hirveyksiä keksisi jatkossa että vastaavia mielenosoituksia riittäisi tulevaisuudessakin.

Niin juu, ja Margaret Thatcher otti ja kuoli. Jo oli aikakin, sanon minä. Siellä nyt surevat mokomaa fasistia ja sotahullua. Minun puolestani olisi saanut kuolla jo aikoja sitten, esim. vuonna 1930. Tai vielä parempi olisi tietysti ollut jos olisi jäänyt kokonaan syntymättä.

Tänään vein aimo kuorman tavaraa kirpputorille. Se on hikistä ja pölyistä hommaa, se. Laitoinkin juuri äsken saunan päälle ja kohtapuoliin menen sinne suorittamaan oikein reippaan kuurauksen. Olisi hienoa kun olisi sellainen valtava palju, jossa voisi lillua lämpimässä saippuavedessä ja jynssätä itseään isolla harjalla samalla jodlaten.