4.6. 2013

Pilkoin tänään Pitkolle naudanlihaa syötäväksi kun mieleeni tuli eräs ajatus työelämästä. Nimittäin se, että yleensä ja useimmiten kun minä puhun tai kirjoitan työelämästä niin se välitusvirsi koskee vain sitä kuinka kauhea minun oli olla siellä. Mutta sekin asia pitäisi ottaa huomioon, että minä en saanut tehtyä niitä töitä. Tai korkeintaan tein ne huonosti. Paljon huonommin kuin olisi pitänyt ja ennen kaikkea huonommin kuin olisin halunnut.

Eihän se nyt käy päinsä, että työt tehdään päin helvettiä tai jätetään tekemättä! Se ei käy etenkään sosiaalialalla eikä hoitoalalla, muttei tietenkään millään muullakaan alalla. Jos kerran on menty töihin, niin kai ne hommat sitten pitäisi myös hoitaa. Ellei työnantajasta välittäisikään, niin ainakin siinä on velvollisuus A) itseä ja etenkin B) niitä asiakkaita ja hoidettavia sun muita kohtaan jotka luottavat siihen että sinä teet ne duunisi niin hyvin kuin ikinä kykenet.

Minä voin kyllä pettää itseni ja pettyä itseeni, mutta muita en haluaisi pettää. En minä voisi enää mennä työhaastatteluun ja sanoa siellä kirkkain silmin että juu, kyllä minä pystyn nämä hommat hoitamaan. Kun en takuulla pystyisi. Ei työkyvyttömyys ole mikään abstrakti tai filosofinen tila, kyllä se on ihan konkreettisesti sillä tavalla että työkyvytön ei kykene suoriutumaan työstä eikä saa sitä tehdyksi vaikka hyvää tahtoa riittäisi kuinka.

No juu, se oli semmoinen ajatus. Viime yönäpä sen sijaan nähtiin Pitkon kanssa mäyrä! Oijustettiin tuolla pyörätiellä puoliyön aikaan kun pellolla ojan lähistöllä alkoi näkyä liikettä. Luulin ensin että siellä on jäniseläin, mutta sitten kuului kahahdus kun Herra tai Rouva Mäyrä kääntyi meitä kohti, kohottautui ja sanoi "PUH"! Se oli ihan lähellä, vain kahdeksan tai yhdeksän metrin päässä meistä. Pakko myöntää että hiukan säikähdin kun se nousi sieltä... Hetken mulkoilun jälkeen se lähti juosta pylkkäisemään kauemmas. Minä huusin perään että "täällä on kuule mäyräkoira, varo vaan"!

Olipa mainio kohtaaminen, tämä menee ihan luontohavaintojen kärkipäähän. Ollaan sitä nähty paljon muutakin kuten huuhkaja, peura, supikoiria, lepakoita (niitä nyt ei tosin ennätä juuri tarkkailla, kuuluu vain läpätys kun jokin suhahtaa pään vierestä), jonkin lajin haukka ja kaikenkokoisia sammakoita, mutta mäyrä oli varsinainen elämys. Hirviä ei olla koskaan nähty mutta kuultu senkin useammin. Tai oikeastaan pitäisi sanoa että minä en ole nähnyt hirveä muuten kuin auton ikkunasta, Pitko on nähnyt livenäkin. Silloin kun ex-puoliso vielä asui täällä ja rymysi koirien kanssa metsässä, hirviä oli kuulemma näköpiirissä useinkin.

Ja sitten oli tietysti se kerta kun nähtiin UFO. Tänä päivänäkään en tarkemmin tiedä mikä se oli, joten UFO on ainoa oikea määritelmä koska kyseessä kerran oli Tunnistamaton Lentävä Esine. Sitä ei oikein voi luontohavainnoksi laskea, mutta se oli ihan yhtä jännä kuin mäyräkin.