29.5. 2013

Kävin Oitti Cityssä kirjastossa sekä lunastamassa massiivisen neljän euron lottovoiton (kahdeksan ristin systeemi, kolme ja vara). Olin aivan pettynyt kun R-kioskin edessä tai edes sen ei-välittömässä läheisyydessä ei tällä kertaa ollut yhtäkään puliukkoa.

Toisin oli kun viimeksi kävin siellä! Silloin paraatioven vieressä pyörätelineen edessä makasi kyljellään resuinen pulsu joka näytti olevan joko umpiunessa, koomassa tai kuollut. Ajattelin jo että pitääkö minun nyt mennä herättelemään sitä (minä kun nimittäin olen sen sortin ihmisvihaaja etten kykene olemaan auttamatta mahdollisesti jelppiä tarvitsevia kädellisiä), mutta yhtäkkiä jostain pöllähti tyylikkäästi verkkareihin pukeutunut tukaton nuorimies joka ilmeisesti tunsi tämän uuvahtaneen sankarin. Se törkkäsi sitä reippaasti lenkkarilla kylkiluiden tienoille, jolloin makoileva herra löysi äänensä ja sanoi "ÖÖÖÖÖÖ". Toisen tyrkkäyksen jälkeen löytyi myös puhekyky: "Meepppoisshiitä".

Nuorukainen menippoisshhiitä, väsynyt miekkonen sai itsensä kammettua puoli-istuvaan asentoon ja onnistui vielä sytyttämään tupakankin. Tällöin ajattelin ettei apuani sittenkään tarvita ja menin R-kioskille noutamaan kirjapakettiani.

Oittihan on oikea pulsujen luvattu maa, siellä niitä nimittäin riittää. En uskalla puhua varsinaisesta paratiisista sillä Oitin puliukot eivät oikein vaikuta paratiisin asukkailta, ne ovat aina kovin kärttyisän oloisia ja mölyävät ja huitovat ja riitelevät keskenään. Ei kai paratiisissa käyttäydytä sillä tavalla? Puliukkojen paratiisissahan kaikki olisivat vain sopivasti päessään, viina olisi halpaa ja lihapiirakat tarjouksessa. Kukaan ei kuolisi pakkaseen koska aina paistaisi aurinko, ja usein pulsut perustaisivat iloisesti huojuvan congaletkan ja laulaisivat "cha cha cha cha cha CHA"!

Juu-u, mutta tuosta auttamisvietistä vielä sananen. Se ei kyllä ole mitään ihmisrakkautta kuin ehkä häviävän pieneltä murto-osaltaan, vaan pikemminkin kyse on pakko-oireesta ja itsekkyydestä. Minun on kerta kaikkiaan autettava, jotta ei tarvitse myöhemmin arpoa että olisikohan pitänyt ja voi kauheaa ja mitähän sille tapahtui ja nyt se on minun syyni jos sille kävi huonosti. Mutta ei kai sillä motiivilla ole väliä, pääasia että avuntarvitsija saa sitä jeesiä ja minä mielenrauhan. Siinä voittaa kumpikin.