Ja
eilen kun hoiturit oli menneet sinne niin Maija oli istunut sängyssä
tyynyllä. Ja oli ehtinyt istua vähän muuallakin ja joka paikka oli
tuhannen paskassa. Koko sänky, keittiön tuolit, matot, kaikki. Että
onnea vaan, meinaan. En tiedä oliko luullut olevansa vessassa vai
eikö vain ollut löytänyt sinne. Suolen toiminnan lisäksi Maija
oli keittänyt perunoita, tai ainakin yrittänyt. Oli nimittäin
ollut myöskin kattiloita ja perunoita pitkin poikin.
Juurihan
se kävi keikan sairaalassa, mutta eipä ne olleet sen
virtsatulehdusta saaneet paranemaan. Se on helkkarin vaarallinen
vanhoille naisille, sen takia minun isomummo Annakin sekosi
aikoinaan. Se ei kylläkään ollut yrittänyt keittää perunoita
vaan kaurapuuroa. Siellä se oli hortoillut kämpässään pelkissä
sukkahousuissa ja keittokomero täynnä kaurahiutaleita. Sitten sitä
vietiinkin tukka putkella sieltä. Kun mentiin tsiigaamaan niin se
makasi sairaalasängyssä seljällään ja olisi ollut kovasti
lähdössä kahvinkeittoon. Sanottiin että älä nyt mene. Kyllä se
vielä muutaman vuoden tuon episodin jälkeen eli mutta ei se oikein
mitään elämää ollut. Hengissä olemista korkeintaan. Ikuisesti
muistan kun se oli viimeistä iltaa kotona, se istui pöydän
vieressä edessään kirjoituslehtiö johon se oli kirjoittanut
testamentin. Sillä nätillä käsialallaan, kyllä siitä selvän
sai.
Hemmetti
tätä touhua. Maija on ollut aina niin skarppi vaikka onkin ollut
fyysisesti sairas. Tähänkö se nyt loppui? Reetta kävi siellä
viime viikolla ja sanoi että sen puhe oli ollut sekavaa ja
puhelimessakin kuulostanut tosi oudolta. Hoitsut oli tuumanneet että
onkohan sillä ollut jossain vaiheessa joku aivoverenkiertohäiriö
tai pieni aivohalvaus joka olisi mennyt huomaamatta kun kunto oli
muutenkin heikko sen diabeteksen takia, joka sillä juuri
diagnosoitiin. Jos sellainen nyt on vielä ollut sen kroonisen
virtsatulehduksen päälle niin voi sian paska.
No comments:
Post a Comment