4.9. 2013

Nukuin ihan hyvin, mutta sitten kun kerran heräsin koko homma loppui siihen. Kävin kusella ja sen jälkeen kierin sängyssä levottomana ja ahdistuneena, tuo eilinen sählinki vaivasi ja ajattelin että onkohan Reetalta tullut mitään viestiä. Hillitsin sitten kuitenkin hinkuni rynnätä heti pistämään puhelinta päälle ja tein kaikki aamutoimet normaalissa järjestyksessä ja niin rauhallisesti kuin kykenin.

Vasta sitten laitoin puhelinmasiinaan virran ja siellähän oli todellakin viesti. Kaikki oli järjestynyt, uusi päätös tehtäisiin ja saisin sen tuen mikä minulle kuuluu. Tietysti huojennuin siitä, mutta ei se ahdistus niin vain hävinnyt. Eikä potutus liioin.

Kyllä minä sen hyväksyn, että tehdään virheitä. Ei siinä mitään. Mutta tuossapa ei ollut kysymys mistään virheestä vaan siitä, että joku oli keksinyt omasta päänupistaan sellaisen tavan laskea toimeentulotuki, jolla voitaisiin viedä yhden kuun tuki niiltä joilla siihen olisi oikeus. En oikein osaa nähdä tuossa mitään muuta kuin selkeän kusetuksen ja suoranaisen huijauksen.

On tietenkin tosiasia että jotkut asiakkaatkin huijaavat. Toimeentulotukien kanssa huijataan ja yritetään huijata, samoin kuin kaikkien muidenkin tukien kanssa. Ei sitä voi kieltää tai vähätellä. Mutta ei se nyt saa mennä semmoiseksi viidakoksi, jossa sekä tuen hakijat että viranhaltijat yrittävät kilpaa huijata toisiaan!

Sosiaalityö on muutenkin päätynyt tai ainakin kovaa vauhtia päätymässä sellaiseen tilanteeseen, että niiden lippujen ja lappujen ja niihin kirjoitettujen sanojen ja numeroiden takaa ei enää näy sitä ihmistä ollenkaan, vaan kaikki on yksinomaan kiinni rahasta. Ei sitä ymmärretä tai muisteta, että jokainen toimeentulotuen hakija on yksilö, ihan elävä ihminen jolla on ajatukset ja tunteet aivan samoin kuin muillakin ihmisillä, eikä pelkkä rahareikä jonka kohdalla on mietittävä yksinomaan sitä kuinka vähän sille saa antaa tukea ilman että joku nostaa metelin.

Tai sitten ei vain VÄLITETÄ. Minä en ole mikään paras mahdollinen ihmisistä välittämisen advokaatti, mutta kyllä minä silti ihmettelen. Tiedän että on paljon ihmisiä jotka eivät välitä toimeentulotuen saajista ja sossun asiakkaista hittojakaan, mutta mitäs siitä. En minäkään välitä porvareista mitään... Mutta jos myös sossun työntekijöidenkin pääkoppaan on pesiytynyt se asenne että asiakkaita saa ja jopa pitää potkia niin paljon kuin ehtii ja haluaa, niin sitten ne kyllä ovat väärällä alalla. Liika välittäminen on tietysti pahasta eikä kaikille voi eikä saa antaa kaikkea, mutta edes jonkinlainen humanismin pilkahdus olisi ihan suotavaa.

Minä olen muistaakseni ollut sossun asiakkaana yhtäjaksoisesti neljä ja puoli vuotta. Sinä aikana olen tavannut sosiaalityöntekijän kahdesti, puhunut kerran yhden kanssa puhelimessa ja ollut kerran työkkärissä yhteispalaverissa jossa oli myös sossun edustaja. Eli yhteensä neljä henkilökohtaista kontaktia. Eipä silti, en minä enempää kaipaakaan, mutta joku muu voisi hyvinkin kaivata. Olisihan se kiva jos vaikka kerran vuodessa joku soittaisi ja kysyisi että mitenkäs sinulla menee.