31.8. 2013

Minulla ja Pitkolla oli jälleen toissayönä kiintoisa close encounter of the third kind! Pitko siinä tsekkaili viestejä lyhtytolpan inboxista, minä polttelin Hofnaria ja ajattelin juuri mielessäni että onpas kertakaikkisen mahtava ulkoilukeli, kun näin kaksi hahmoa jotka tulla möykyttivät pyörätietä pitkin suoraan meitä kohti.

Mietin että voisivatko ne jukolauta olla mäyriä, mutta kun ne tulivat paremmin näkyviin ymmärsin että ne ovat liian pieniä mäyriksi. Supikoiriahan ne, ja koska ilma oli tuuleton ja minä ja Pitko niihin nähtynä ylämäessä, ne eivät haistaneet meitä vaan pönkivät sievästi peräkkäin pyörätien reunaa kuin mitkäkin lainkuuliaiset jalankulkijat. Arviolta viidentoista tai kahdenkymmenen metrin päässä meistä ne tekivät tiukan yhdeksänkymmenen asteen käännöksen ja menivät keskelle ajorataa (vähemmän lainkuuliaisesti) ja siellä ne sitten puuhailivat omiansa, sellaista mitä nyt supikoirat öiseen aikaan ajoradoilla puuhailevat.

Minä ja Pitko hiippailtiin varovasti lähemmäs, mutta aika pian nuo toiset kaverukset lähtivät kaikessa rauhassa kävelemään tien reunaa takaisin tulosuuntaansa ja hävisivät lopulta varjoihin. Toinen oli selvästi rohkeampi ja meni edellä toisen varmistaessa selustaa. Mainioita elikoita, olisivatkohan olleet tämän vuoden poikasia? Liikkuvatkohan ne kimpassa? En tiedä, kun en ole tutustunut supikoirien perinnäistapoihin. Mutta hassuilta ne näyttivät liikkuessaan, jotenkin sellainen riuska mutta kömpelö töpötys ei tunnu istuvan niiden yleiseen muotoon.

Ollaan tässä tietysti supikoiria nähty ennenkin (sekä elävinä että varsinkin kuolleina, sillä niitä makaa usein mankeloituina raatoina pitkin tienvarsia) mutta ei koskaan kahta kerralla eikä noin läheltä, ja etenkään en ole koskaan päässyt tarkkailemaan niitä noin pitkää aikaa. Mainiota! Pitko ei kiinnittänyt niihin juuri huomiota eikä se ollut innostunut niiden jäljistäkään. Mutta eipä se toisaalta piitannut sen taannoin nähdyn mäyränkään jäljistä... On siinä oikein varsinainen mäyräkoira, pöh.