Tuesday, February 3, 2015

2.9. 2013

Stressitaso alkaa olla melko korkealla ja sen huomaa heti kun aamulla herää. On sellainen snadisti oksettava olo eikä sängystä nouseminen kiinnostaisi sitäkään vähää kuin yleensä. Vatsaa kipristelee, yleisfiilis on kroonisen ärsyyntynyt ja lisäksi hikoiluttaa. Samoin kaikki aistiyliherkkyydet tuntuvat korostuvan, erityisesti kovat äänet ja voimakkaat hajut ovat peräti sietämättömiä.

Odotan ja pelkään koko ajan että sossu yrittää alkaa kyörätä minua sairasloman hakuun ja sitten kaikki menisi sekaisin. Tiedän että tuo on osittain irrationaalinen pelko, tokkopa ne nyt tosissaan alkaisivat painostaa, mutta yhtä lailla se epäirrationaalinen pelko ahdistaa kuin rationaalinenkin.

No, saanpahan sentään asioita tehtyä enkä ole lamaantunut tai masentunut. Ja pitkään meni todella hyvin, joten täytyy olla kiitollinen siitä ajasta. Nyt on vähän vaikeampaa mutta eiköhän tämä tästä taas suttaannu.

Ärsyyntymisessä on tietysti myös hyvät puolensa. Nykyisin tuntuu siltä että minä ärsyynnyn ahdistuessani enkä masennu, ja se pitää toimintakyvyn kunnossa. Ja vaikka sitä toimisi kiroillen ja suuttuneena, niin mitä sitten? Pääasia että toimii. Ei kai siitä mitään tyylipisteitä jaeta.

Ja nyt minulle on alkanut tulla mieleen, että tuo sossun kanssa sählääminen saisi pikkuhiljaa luvan loppua. Olen tyystin kyllästynyt tekemään tiliä asioistani ja tuloistani ja menoistani ja täyttämään sitä helvetin kolmisivuista lomaketta joka ikinen kuukausi. Ja odottamaan koska voi printata tiliotteen ja koska sitä ja koska tätä. Mittani alkaa kerta kaikkiaan olla täynnä tuota potaskaa.

Olen tässä ajatellut, että mahtaisikohan joku julkaista tämän päiväkirjan. Luulisi että tämä olisi mielenkiintoista luettavaa, enkä mielestäni kirjoita kovin huonosti. Eivätkös kaikki aina olisi mielellään lukemassa toisten päiväkirjoja? Minusta ihmisten olisi ihan hyvä tietää miltä elämä täällä marginaalissa näyttää, ja ennenkaikkea olisi oikein terveellistä tietää se miltä se valtavirta täältä käsin näyttää! Syrjäytymisestä hölötetään koko ajan ja lähinnä siitä puhuvat ne joilla ei ole aiheesta minkäänlaista kokemusta, mitä nyt ovat lukeneet jotain tutkielmia ja raportteja ja istuneet seminaareissa ja joskus nähneet jonkun spurgun jossain. Tässä nyt olisi yksi syrjäytynyt mielipuoli valmiina jakamaan tarinansa.

Ja eihän tämä nyt sentään ole pelkkää maailmantuskaa ja paasaamista, vaan onhan tässä paljon muutakin huttua. Oikeastaan kaikkea mitä on tullut mieleen näiden kymmenen kuukauden aikana. Pieruhuumoria unohtamatta, hehhehheh.


(myöhemmin)

Puhelinmyyjä soitti.

Myyjä: No se ja se eukko siitä ja siitä firmasta hei.

Jani: Moi.

M: Meillä olis etuja Forttumin asiakkaille. Tehän ootte Forttumin asiakas, eikö vain?

J: Yyy-y.

M: Saatais tarjota edullista tapaturmavakuutusta Forttumin asiakkaille.

J: Ei oo mitään tarvetta sellaselle.

M: Meinaakko ettei sulle ikinä satu tapaturmia?

J: Ei mulle mitään satu, mä oon jumalan erityissuojeluksessa.


No comments:

Post a Comment