(myöhemmin)
Kävin terapiassa. Muuten hyvä mutta perhana kun en meinannut päästä sieltä pois... Oli joku remontti meneillään, ei päässyt psykiatrisen omasta ovesta vaan piti mennä pääovesta. Sieltä sitten käytäviä pitkin hisseille ja kuudennen kerroksen nuorisopsykiatrian polin kautta portaisiin ja niitä myöten seiskakerrokseen. Poistuessani yritin suorittaa tämän saman proseduurin päinvastoin, mutta jumahdin sinne porraskäytävään kun kello oli jo pikkuisen yli neljä ja kaikki ovet oli paukahtaneet sisäpuolelta lukkoon! Mitäs siinä, lähdin valumaan alaspäin ja testasin joka oven, jokaikinen oli kiinni kunnes pääsin maan tasalle ja siellä oli hätäpoistumistie. Sieltä sitten kaikkien teippien ja siimojen ali hourulan omalle ulko-ovelle ja puomien yli parkkipaikalle ja vapauteen.
Karkasin
siis suljetulta, hohohoh. Onneksi nyt ei ole ollut mitään isompaa
paniikkia päällä eikä mennyt hermo ollenkaan, muutama vuosi
sitten olisin varmaan ahdistunut toimintakyvyttömäksi tai saanut
raivokohtauksen ja yrittänyt hajottaa jonkun oven
panssarilasi-ikkunan.
No comments:
Post a Comment