Thursday, March 26, 2015

28.10 2013

Olen tässä muutaman viime viikon aikana hengannut aika taajaan Facebookin internatsionaalisessa Asperger -ryhmässä. Siellä on paljon jenkkejä, aika paljon brittejä ja Australiastakin on vahva edustus. Meitä pohjoismaalaisiakin on jonkin verran. On siellä muistakin maista sakkia, mutta se tietysti rajoittaa kun siellä kirjoitetaan englanniksi.

Mielenkiintoista porukkaa, en muuta sano. Hirveän avoimesti kirjoittavat asioistaan, mikä on minusta tosi hienoa ja rohkeaakin etenkin kun se on avoin ryhmä. Mutta tietty on niinkin, etteivät arat ja sulkeutuneet varmaankaan edes liity tuollaisiin ryhmiin, joten ei tästä voi vetää sellaista johtopäätöstä että ulkomaalaiset assit muka olisivat jotenkin avoimempia kuin suomalaiset.

Muutama juttu on herättänyt oman huomion. Ensinnäkin se, että siellä puhutaan hyvin paljon seksuaalisuudesta ja etenkin niistä nimityksistä joita kukin seksuaalisuudestaan käyttää. Minä olen jo tipahtanut kärryiltä niiden kaikkien määritelmien kanssa, enkä välitä ollenkaan pyrkiä takaisin. Minulle on ihan sama miten ihmiset seksuaalisuudestaan puhuvat tai kuka on kiinnostunut mistäkin aktiviteeteista, mutta noiden nimitysten innokas käyttö ja omaksuminen on minusta outoa. Tuntuu jo siltä että se on jotenkin itseisarvo. Mutta tietysti on ihan ymmärrettävää että voi olla turvallista kun pystyy määrittämään itsensä edes johonkin lokeroon jossa on muitakin.

No, kun seksuaalisuudesta kyseltiin niin minä kirjoitin olevani 100 -prosenttinen suomalainen heteromies, joka syö lihaa ja käyttää housuja.

Toinen juttu ovat sitten erilaiset uskonnot ja uskomukset. Jessus että niistä piisaa tarinaa. Ja niissäkin on kaikenlaista nimitystä ja laatikkoa ja lokeroa ja alalokeroa ja viiteryhmää. On kristittyä ja juutalaista ja wiccaa ja pakanaa ja joku uskoo pohjoismaisen muinaistaruston jumaliin, ja sitten on sellaisiakin uskomussysteemejä joista minä en ole ikinä kuullutkaan. Jotkut eivät usko mihinkään, mutta toisaalta taas jotkut toiset uskovat melkein kaikkeen. Ja välillä tapellaan, kuten aina silloin kun uskonasioista tulee puhe.

Minä sanoinkin siellä, että kaikki tuo uskominen ja palvonta näyttää tekevän ihmisistä kovin vihaisia ja elämästä monimutkaista. Ja sitten lisäsin että onneksi minulla on helppoa, kun en useimmiten usko edes itseeni!

Sellainen ajatus on kyllä tullut mieleen, että väki siellä vaikuttaa jotenkin... no, suoraan sanottuna lapselliselta. Luet joidenkin juttuja ja mietit, että tuon täytyy olla korkeintaan parikymppinen ja sitten osoittautuukin että se täyttääkin ensi kuussa 45 vuotta. Mutta eipä siinä mitään, lapsellisuus on minusta ihan hyvästä. Ja Facebook on muutenkin sellainen mesta että siellä vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään. Mikä ei varmaan assien kohdalla paljoa vaadi, ainakin minä tykkään meissä asseissa siitä että meissä säilyy usein se tietty lapsenomainen innostuminen, uteliaisuus ja rehti avoimmuus. Jos lapsina ollaankin varhaiskypsiä tai kaikkitietäviä “pikkuaikuisia” niin eipä sitä välttämättä vanhemmitenkaan käyttäydytä niin kuin kaikenmaailman uuvattien mielestä ehkä pitäisi.

On ollut kiva nähdä että asuinpaikasta ja maailmankolkasta riippumatta pystyy samaistumaan toisiin. Nuo seksi- ja uskontohommelit ovat tuollaisia ääriesimerkkejä, suuri osa jutuista on ihan samojen asioiden pohdiskelua ja miettimistä kuin täällä Suomessakin. Hauskaa ja mukavaa porukkaa, en muuta sano. Kuten assit nyt useimmiten tuppaavat olemaan. Paitsi silloin kun alkaa se uskonsota, hohoh.


No comments:

Post a Comment