15.10. 2013

Tämä päiväkirjaprojekti alkaa lähestyä loppuaan. Ja se onkin hyvä, sillä alan olla tyystin kyllästynyt koko touhuun, heheh. Sinänsä on ihme että se kyllästyminen on tapahtunut näinkin myöhään, mutta toisaalta tämä vuosi on kulunut todella nopeasti kuten vuodet tätä nykyä tuppaavat tekemään.

Olen lähettänyt tämän nähtäväksi kolmelle kustantajalle. Olen valinnut sellaisia, joiden voisi ylipäätään olettaa olevan kiinnostuneita tällaisesta ja jotka eivät ole vaatineet sitä paperinivaskaa, vaan sähköinen versio on kelvannut. Mutta saapa nyt nähdä tarttuuko kukaan täkyyn. Ehkä se hankaloittaa, kun tässä ei ole takana mitään ideologiaa eikä agendaa. Minä kun en ole vasemmistolainen enkä oikeistolainen enkä hippi enkä persu enkä mikään muukaan. 

Koska kerran ryhdyin lähettämään tätä kustantajille, tämä on myös ollut tarpeen lukea läpi moneen otteeseen. On pitänyt korjata kirjoitusvirheitä ja muuttaa nimiä (ainoa oikea tässä esiintyvä ihmisolennon nimi on omani). Se on mukavaa, että tässä on eräänlainen kronologia ja kehityskaari. Kuntoutustukipäätöstä odottaneesta tyypistä onkin tullut tyyppi joka on päättänyt ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä, takaisin Kelalta ja eläkelaitokselta ja sossulta.

Kenties juuri siinä onkin syy siihen, miksi päiväkirjanpito nyt tuntuu tylsältä pakkopullalta. Tälle ei taida olla enää liiemmin tarvetta. Ei tarvitse jupista ja miettiä ja ähistä, kun tietää miten aikoo edetä. Se muuten edesauttaa huomattavasti myös tätä omissa nahoissaan viihtymistä.